Nuoret aikuiset ja yksin asuvat Helsingin väestön erityispiirteinä

Helsingissä asui vuoden 2016 lopussa 635 600 asukasta. Väestön määrä on kasvanut vauhdilla, vuosina 2013–2016 keskimäärin 8000 asukkaalla vuodessa. Tämä tarkoittaa noin 1,3 prosentin vuotuista väestönkasvua. Kasvun ennustetaan jatkuvan lähes yhtä voimakkaana myös tulevina vuosina. Kasvuvauhti on varsin poikkeuksellinen muuhun Suomeen nähden, yli 40 prosenttia koko Suomen väestönkasvusta sijoittui Helsinkiin.

Helsingin kasvu johtuu pääasiassa kolmesta osatekijästä: muualta Suomesta saadusta muuttovoitosta, ulkomailta saadusta muuttovoitosta sekä luonnollisesta väestönkasvusta. Sen sijaan Helsinki kärsii muuttotappiota muulle Helsingin seudulle, ja tämä ilmiö alkoi kasvaa oltuaan alhaisimmillaan (-370) vuonna 2013. Muuttotappion vaihtelut seudun sisäisessä muutossa ovat olleet merkittävin muuttuva osatekijä Helsingin väestökasvussa viime vuosina. Muuttotappion kasvu vaikuttaa erityisesti Helsingin lasten määrään, koska lähtömuutto Helsingistä koostuu erityisesti lapsiperheistä.

Helsingin ikärakenne painottuu nuoriin ja varhaiskeski-ikäisiin aikuisiin. Lapsia ja eläkeikäisiä on selvästi muuta maata vähemmän. Vanhushuoltosuhde onkin Helsingissä muuta maata edullisempi, ja sen ennustetaan heikkenevän muuta maata ja myös naapurikaupunkeja hitaammin.

Lähes puolessa Helsingin asunnoista asuu vain yksi ihminen. Lapsiperheitä puolestaan on vajaa viidesosa asuntokunnista. Yksinasuvien osuus kääntyi valtuustokaudella laskuun ja vastaavasti lapsiperheiden osuus alkoi kasvaa. Useampi kuin joka neljäs (28%) lapsiperhe on yksinhuoltajaperhe. Helsinki onkin Manner-Suomen yksinhuoltajavaltaisin kunta: neljäsosa alle 18-vuotiaista lapsista asuu yhden vanhemman perheessä. Tämä osuus on kuitenkin laskenut viimeisten 10 vuoden aikana.

Taloudessa piristymisen merkkejä, kehitys on kuitenkin kaksijakoista

Helsingin seudulla tuotetaan lähes kolmannes koko maan bruttokansantuotteesta. Seudun talous on kohentunut valtuustokauden aikana muuta maata nopeammin. Yksityisen sektorin investoinnit alkoivat kasvaa vuoden 2015 lopussa ja vuonna 2016 tapahtui käänne reippaaseen kasvuun sekä rakentamisen että tuotannollisten investointien siivittämänä. Kauppa ja teollisuus eivät kuitenkaan ole toipuneet samalla tavalla kuin esimerkiksi rakentaminen ja liike-elämän palvelut.

Talouskehitys on kuitenkin edelleen kaksijakoista. Vienti on vaikeuksissa ja kasvu on ollut pelkästään kotimaisen kysynnän varassa. Päivittäistavarakaupan myynti on hieman laskenut, mutta muuten yksityinen kulutus on alkanut kasvaa. Erityisesti kestokulutushyödykkeiden kulutus on kasvanut voimakkaasti. Samalla myös kotitalouksien velkaantuminen on lisääntynyt.

Talouden piristyminen alkoi vuoden 2016 aikana näkyä myös työllistymiskehityksessä. Työttömien määrä kasvoi Helsingissä lähes 60 prosenttia vuodesta 2012 vuoteen 2016 (marraskuu). Kasvutahti muistutti rajuimmillaan 1990-luvun lamavuosia. Vuoden 2016 aikana työttömyyden kasvu kuitenkin hidastui ja oletettavasti työttömien määrä kääntyy Helsingissä laskuun vuoden 2017 alkupuolella. Vuoden 2016 lopussa Helsingissä oli noin 40 000 työtöntä työnhakijaa ja työttömyysaste oli 11,9 prosenttia. Huolta aiheuttaa erityisesti kasvava pitkäaikaistyöttömyys. Pitkäaikaistyöttömien määrä kolminkertaistui vuosien 2012–2016 aikana, ja vuoden 2016 lopussa Helsingissä asui kaikkiaan 18 000 pitkäaikaistyötöntä. Pitkäaikaistyöttömyys koskettaa erityisesti vanhempia ikäluokkia, vaikka myös nuorten ja vastavalmistuneiden pitkäaikaistyöttömyys on yleistynyt.

Kuntatalouden tilanne on edelleen haastava

Suomen kansantalouden haasteet heijastuivat myös Helsingin kaupungin talouteen ja rahoituspohjaan. Niin Helsingissä kuin muissakin Suomen suurimmissa kaupungeissa tulorahoituksen riittävyys heikentyi vuoden 2012 tasoon verrattuna. Tulorahoitus ei riittänyt kattamaan investointien omahankintamenoja. Myöskään vuosikate ei riittänyt investointien rahoittamiseen. Helsingissä vuosikatteen heikkenemiseen vaikutti mm. se, että yhtiöitettyjen liikelaitosten liikevoitot eivät ole enää mukana kaupungin tulorahoituksessa.  Toisaalta Helsingin konsernitilinpäätöksen mukainen vuosikate parantui vuoden 2012 tilanteeseen verrattuna.

Helsingin kaupungin toimintamenot kasvoivat noin 6,9 prosenttia vuosina 2012-2015. Kaupungin toimintamenoista suurimman osuuden veivät palvelujen ostot. Ostopalvelujen osuus lisääntyi hieman oman tuotannon palkkakehitykseen verrattuna.

Helsingin kaupungin saamat verotulot kasvoivat vuodesta 2012 vuoteen 2015 yli 11 prosenttia. Verotuloista suurin osa oli kunnallisvertotuloja, jotka kasvoivat yhteensä 7,5 prosenttia. Toisaalta kaupungin velkamäärä kasvoi samaan aikaan. Asukasta kohti laskettuna velan kasvu sen sijaan taittui, sillä kaupungin asukasluku kasvoi tarkastelujakson aikana voimakkaasti.

Rakentaminen vilkastui ja painottui aiempaa enemmän asuinrakentamiseen

Rakentaminen vilkastui Helsingissä valtuustokauden 2013–2016 loppua kohden. Erityisesti kasvoi asuinrakentamiseen myönnettyjen rakennuslupien ja aloitettujen rakennustöiden kerrosala. Myös toimitilarakentaminen vilkastui. Rakennettujen kerrosneliömetrien kokonaismäärä pysyi lähes edellisten valtuustokausien tasolla. Rakentaminen kuitenkin painottui aiempaa vahvemmin asuntotuotantoon.

Vuosina 2013–2016 Helsinkiin valmistui noin 15 500 asuntoa uudistuotantona ja laajennuksina sekä 1 300 asuntoa käyttötarkoituksen muutoksina. Valmistuneiden asuntojen kokonaismäärä on vaihdellut vuosittain noin 4 000 ja 4 500 asunnon välillä. Vaikka määrä jää edelleen valtuustokaudelle asetettua asuntotavoitetta (5 500) alhaisemmaksi, voidaan Helsingin asuntotuotannon sanoa elpyneen 2000-luvun lopun taantumasta. Asuntokanta kasvoi vuosina 2013–2015 keskimäärin 1,4 prosenttia vuodessa.

Vapaarahoitteisen omistus- ja vuokratuotannon osuus valmistuneista asunnoista oli 61 prosenttia, mikä on hieman valtuustokaudelle asetettuja asuntotuotantotavoitteita (45%) korkeampi osuus. Välimuodon asunnot, kuten Hitas- ja asumisoikeusasunnot, muodostivat 23 prosenttia ja ARA-vuokra-asunnot 15 prosenttia valmistuneista asunnoista.

Helsinkiläisten asumisväljyys pysyi ennallaan, asuminen kallistui

Helsinkiläisellä asuntokunnalla oli vuoden 2015 lopussa käytettävissään keskimäärin 33,8 asuinneliötä henkilöä kohden. Helsinkiläisten asumisväljyys on vakiintunut vuonna 2007 saavutetulle tasolle eikä ole kasvanut viime vuosina, toisin kuin Suomessa keskimäärin.

Asuminen on kallistunut viime vuosina selvästi. Erityisesti vuokrataso on noussut kaikkialla Helsingissä ansiotasoindeksiä nopeammin vuoden 2012 lopusta alkaen. Kaikkein nopeinta vuokrien nousu on ollut kaupungin itäisissä, kaakkoisissa, koillisissa ja pohjoisissa osissa, missä tosin vuokrataso on koko kaupungin keskiarvoa matalampi. Osakeasuntojen hintakehityksessä on suurempaa alueellista vaihtelua. Vanhojen kerros- ja rivitalo-osakkeiden hinta on noussut selvästi ansiotasoindeksiä nopeammin kantakaupungissa ja läntisessä Helsingissä, kun taas muualla Helsingissä hintatason kehitys on ollut maltillisempaa. Erityisesti kaupungin pohjois- ja itä-osissa (ns. kalleusalue 4) vanhojen asuntojen hinnat eivät ole valtuustokauden aikana kasvaneet merkittävästi.

Asunnottomien kokonaismäärän ja pitkäaikaisasunnottomien määrän arvioidaan laskeneen. Maahanmuuttajataustaisten asunnottomien osuus on kuitenkin kasvanut viime vuosina. Valtaosa yksinäisistä asunnottomista majoittui tilapäisesti sukulaisten tai tuttavien luona. Muut asunnottomat olivat ulkona tai tilapäissuojissa oleskelevia, asuntoloissa tai majoitusliikkeissä asunnon puutteen vuoksi asuvia, sekä huoltokotityyppisissä asumispalveluyksiköissä, sairaaloissa tai muissa laitoksissa asuvia henkilöitä.

Helsinkiläisten terveyden ja hyvinvoinnin tilassa myönteistä kehitystä, sosiaaliset ongelmat ja väestöryhmien erot edelleen huolenaiheena

Monet helsinkiläisten terveyttä ja hyvinvointia kuvaavat indikaattorit osoittavat myönteistä kehitystä. Helsinkiläisten elinajanodote on kasvanut, vaikka onkin edelleen koko maata alempi. Helsinkiläisten terveydentila on Kelan sairastavuusindeksin mukaan parempi kuin suomalaisten keskimäärin. Myös kansantauteja esiintyy Helsingissä vähemmän kuin Suomessa keskimäärin. Yksittäisistä kansantaudeista ainoastaan psykoosit olivat helsinkiläisten keskuudessa koko maan väestön tasolla. Lisäksi monet elintapoihin liittyvät tekijät, kuten ruokailutottumukset, painonhallinta, tupakointi ja liikunta ovat paremmalla tasolla kuin koko maassa keskimäärin. Enemmistö helsinkiläisistä kokee terveydentilansa hyväksi ja yli puolet kokee elämänlaatunsa keskimäärin hyväksi.

Muuta maata suurempi kuolleisuus ei koske kaikkia väestöryhmiä. Korkeasti koulutetuilla ja ylemmillä toimihenkilöillä kuolleisuudessa ei pääsääntöisesti ole eroa Helsingin ja muun maan välillä. Sen sijaan vähemmän koulutettujen ja työntekijäasemassa olevien kuolleisuus on Helsingissä huomattavasti suurempaa kuin vastaavilla ryhmillä muualla maassa. Vastaavanlaisia havaintoja voidaan tehdä muidenkin hyvinvointia kuvaavien tietojen kohdalla. Korkeammin koulutetut kokevat elämänlaatunsa paremmaksi kuin matalammin koulutetut, samoin terveydentilansa. Ikäryhmien välillä eroja voidaan nähdä esimerkiksi terveyden ja elämänlaadun kokemisen kohdalla. Sukupuolten väliset erot tulevat ilmi esimerkiksi eliniän odotteen ja alkoholin kulutuksen kohdalla.

Vaikka helsinkiläisten elintavat ovatkin yleisesti ottaen hyvällä tolalla, alkoholin liikakäyttö ja humalajuominen muodostavat poikkeuksen. Alkoholin liikakäyttö on Helsingissä huomattavasti tavanomaisempaa kuin koko Suomessa keskimäärin. Tämä pätee niin miehiin kuin naisiinkin, ja näkyy selvimmin matalasti koulutettujen ryhmässä. Positiivista on, että miesten liiallinen alkoholinkäyttö näyttäisi olevan laskussa. Erot ovat kuitenkin edelleen selvät ja merkillepantavaa on, että alkoholisairaudet ja alkoholimyrkytykset selittävät yli neljänneksen Helsingin ja muun maan välisestä elinajanodotteen erosta 25-vuotta täyttäneen väestön osalta.

Väestöryhmien ohella terveys- ja hyvinvointierot näkyvät myös asuinalueiden välisinä eroina. Helsingin alueellinen eriytyminen on aiempaa monikerroksisempaa, ja esimerkiksi korkea työttömyys sekä matala tulotaso ja koulutustaso paikantuvat Helsingissä usein samoille alueille. Monessa tapauksessa näillä alueilla on lisäksi verrattain korkea vieraskielisen väestön osuus. Hyvinvointi-indikaattoreiden alueelliset erot ovat yhteydessä alueiden erilaisiin sosioekonomisiin rakenteisiin: alueilla, joiden asukkaista pienempi osa on korkeasti koulutettuja, suurempi osa työttömän ja joilla tulot alhaisempia, myös terveyden ja hyvinvoinnin eri osa-alueilla jäädään usein muita alueita alhaisemmalle tasolle. Vaikka alueelliset erot Helsingissä ovat varsin suuret ja muutokset hitaita, erojen kaventumista on havaittavissa tiettyjen indikaattoreiden osalta: sairastavuuden alueelliset erot ovat hieman kaventuneet ja esimerkiksi suoraan peruskoulusta toisen asteen koulutukseen päässeiden osuuksissa alueelliset ja koulukohtaiset erot näyttävät kaventuneet viime vuosina.

Helsinkiläiset kokivat kaupungin keskustan ja oman asuinympäristönsä keskimäärin yhtä turvalliseksi kuin aikaisemmin. Koetun arkisen turvallisuuden keskeinen mittari on se, miten turvalliseksi oma asuinalue koetaan viikonloppuiltaisin. Oma asuinalue koettiin yhtä turvalliseksi kuin vuonna 2012. Myös liikkumisen Helsingin julkisissa kulkuvälineissä koettiin olevan turvallista. Maahanmuuttajien tilanne ei tässä yhteydessä ole niin hyvä kuin kantaväestön. Lisäksi naisten huolestuneisuus seksuaalirikoksen kohteeksi joutumisesta on heikentynyt pitkään jatkuneen myönteisen kehityksen jälkeen. Erityisesti tämä koski nuoria naisia.

Helsinkiläisillä edelleen eniten korkea-asteen tutkintoja, naiset miehiä koulutetumpia

Helsinkiläisillä on edelleen huomattavasti useammin korkea-asteen tutkintoja kuin koko maassa keskimäärin. Keskiasteen tutkintoja helsinkiläisillä sen sijaan on muuta maata harvemmin. Myös perusasteen jälkeisiä tutkintoja helsinkiläisillä on vähemmän suoritettuna kuin suomalaisilla keskimäärin. Osaltaan asiaan vaikuttaa Helsingin suuri maahanmuuttajaväestö, jonka koulutustietoja ei ole rekisteröity. Suomen- ja ruotsinkielisistä helsinkiläisistä perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneiden osuus on nimittäin hieman koko maan tasoa korkeampi. Helsingin koulutusrakenne onkin painottunut toisaalta suureen korkeakoulutettujen osuuteen ja toisaalta suureen ilman mitään perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien osuuteen.

Helsinkiläiset naiset ovat miehiä koulutetumpia. 25–64-vuotiaista naisista 84 prosentilla oli tutkinto, miehistä 77 prosentilla. Naisista korkea-asteen tutkinto oli 55 prosentilla ja miehistä 42 prosentilla. Miesten koulutustaso ei ole myöskään kasvanut samaa tahtia naisten kanssa.

Helsinkiläisten tulokehitys on ollut heikkoa, yhä useampi on joutunut tukeutumaan toimeentulotukeen

Helsinkiläiset sijoittuvat koko maata yleisimmin hyvätuloisten ryhmiin. Yleisten talouden suhdanteiden heijastumana tulotason kehitys on ollut kuitenkin heikkoa. Esimerkiksi käytettävissä olevat tulot laskivat Helsingissä vuosikymmenen vaihteeseen verrattuna ja lähtivät nousuun vasta vuonna 2015. Väestöryhmien väliset tuloerot ovat varsin selkeitä. Naisten tulot ovat edelleen kolme neljäsosaa miesten tuloista. Keskimääräiset tulot eroavat myös ikäryhmittäin tarkasteltuna.

Työttömyyden ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden yleistyessä yhä useampi helsinkiläinen kotitalous on joutunut turvautumaan yleiseen asumistukeen ja toimeentulotukeen. Toimeentulotukea saaneiden helsinkiläisten määrä ja osuus kaupungin väestöstä ovat kasvaneet tasaisesti jo pitkään. Vuonna 2015 toimeentulotuen piirissä oli lähes 76 000 helsinkiläistä (12,1 prosenttia kaupungin väestöstä).  Toimeentulotuesta on tullut yhä useammalle pitkäaikainen tulonlähde erityisesti työttömyyden pitkittymisen vuoksi.

Toimeentulotukea saavissa perheissä asuvien lasten määrä kasvanut

Lähes 13 prosenttia (12 600) alle 18-vuotiaista helsinkiläislapsista asui pienituloisissa perheissä. Lasten pienituloisuusaste onkin Helsingissä hieman korkeampi kuin koko maassa keskimäärin. Pienituloisissa lapsiperheissä asuvien lasten osuus on kuitenkin vähentynyt Helsingissä vuodesta 2011 lähtien nopeammin kuin koko maassa, ja myös vähän muuta helsinkiläisväestöä nopeammin.

Pienituloisuus kohdistuu voimakkaasti yhden huoltajan perheisiin, etenkin alle kouluikäisten perheisiin. Yksinhuoltajien perheistä pienituloisia oli jopa 28 prosenttia. Pienituloisuus on myös yleisempää ulkomaalaistaustaisilla perheillä, ja etenkin ensimmäisen polven maahanmuuttajaperheissä.

Pienituloisuus johtaa usein toimeentulotuen tarpeeseen. Sekä toimeentulotukea saaneessa perheessä asuvien lasten määrä, että heidän osuutensa vastaavan ikäisestä väestöstä on viime vuosina kasvanut tasaisesti. Toimeentulotuki on yhä pitkäaikaisempi tulonlähde kasvavalle joukolle ihmisiä. Toimeentulotuesta osallisten lasten väestöosuudessa on suuria alueellisia eroja. Eteläisessä suurpiirissa toimeentulotuesta osallisten osuus oli 5 prosenttia, kun vastaava osuus Itäisen suurpiirin alueella oli 27 prosenttia. Pitkäaikaisen tuen piirissä olevien lasten osuuksien erot olivat samansuuntaiset.

Vaikka suurella osalla lapsiperheistä menee hyvin, monet perheet joutuvat tukeutumaan yhteiskunnan tukeen. Niinpä erityisen tuen piirissä olevien oppilaiden osuus on Helsingissä kokomaan tasoa suurempi, samoin lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoissairaanhoitokäyntien lukumäärät suhteessa alle 18-vuotiaaseen väestöön ovat Helsingissä muuta maata ja myös Vantaata ja Espoota korkeammat. Avohoitokäyntien määrä on kasvanut vuodesta 2012 vuoteen 2015. Lastensuojelun asiakasmäärä kasvoi aikavälillä 2008–2014 lähes 40 prosenttia, mikä tarkoittaa vuositasolla useiden satojen lasten lisäystä.

Lastensuojelutarpeeseen vaikuttavat erilaiset tekijät. Kiireellisesti sijoitettujen ja huostaanottojen yleisimpiä taustasyitä olivat mm. lapsen omat psyykkiset ongelmat, vanhempien kasvatusongelmat, vanhempien alkoholin käyttö sekä vanhempien psyykkiset ongelmat. Kymmenesosa kiireellisistä sijoituksista on johtunut lapseen kohdistuvasta väkivallasta. Avohuollon tukitoimenpiteenä sijoitettujen lasten sijoituksen taustalla oli useimmiten vanhempien kasvatusongelmat, vanhempien psyykkisen terveyden ongelmat tai lapsen kasvuoloihin liittyvät vaikeudet. Sosiaali- ja terveysviraston työntekijöiden näkemyksen mukaan lastensuojelun asiakkaina olevien perheiden aikuiset tarvitsisivat enemmän tukea aikuisuuteen ja elämänhallintaan kuin mitä lastensuojelupalveluissa pystytään tarjoamaan.

Joka kolmas helsinkiläislapsiperheen vanhempi ilmoittaa kokevansa vähintään jonkin verran riittämättömyyttä vanhemmuudessaan. Yksinhuoltajaperheiden vanhemmat kokevat kahden huoltajan perheisiin verrattuna huomattavasti enemmän riittämättömyyden tunnetta. Vanhempien jaksamisella on yhteys myös koettuun masennukseen.

Valtaosalla helsinkiläisnuorista menee hyvin, työllistymiseen, toimeentuloon ja asumiseen liittyvät haasteet hidastavat itsenäistymistä

Valtaosalla helsinkiläisnuorista menee hyvin. Yhdeksän nuorta kymmenestä kokee hallitsevansa arkeaan hyvin ja nuoret tietävät pääosin kenen puoleen kääntyä, jos on vaikeuksia. Tulevaisuutta ajatellen nuorten kokemuksen mukaan heillä on hyviä mahdollisuuksia vahvistaa taitojaan itseään kiinnostavissa asioissa sekä suuntautua itseään kiinnostaville aloille. Joka kymmenellä nuorella on kuitenkin vaikeuksia selviytyä elämässään. Ongelmien taustalta löytyy mm. oppimis- ja keskittymisvaikeuksia, mielenterveysongelmia ja erilaisia haastavia elämäntilanteita. Lisäksi monella nuorella voi olla vaikeuksia löytää oma ala tai on motivaation puutetta. Matalan kynnyksen palveluiden puute erityisesti psykiatristen palveluiden kohdalla tulee usein ongelmaksi nuoren tilanteessa. Erilaisten ongelmien kanssa painivien nuorten kanssa työtä tekevien mukaan huolta aiheuttava ryhmä ovat esimerkiksi jälkihuollon tukiasunnoissa asuvat, joiden omaisverkostot ovat puutteellisia. Vanhemmat eivät kykene tukemaan nuorta tämän itsenäistyessä.

Osa nuorista jää edelleen työn ja koulutuksen ulkopuolelle. Peruskoulun päättäneitä työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria on Helsingissä lähes 9000. Työn ja koulutuksen ulkopuolelle jääneiden osuus kaikista nuorista on pysynyt kokonaisuudessaan viime vuosina samalla tasolla, mutta alle 20-vuotiaiden nuorten kohdalla on tapahtunut positiivista kehitystä. Yhä useampi peruskoulun päättävä helsinkiläisnuori löytää toisen asteen opiskelupaikan, ja positiivista kehitystä on nähtävissä erityisesti maahanmuuttajataustaisten nuorten kohdalla.

Vaikka erilaiset toimenpiteet ovatkin onnistuneet auttamaan monia nuoria koulutuspaikan tai työpaikan löytämisessä, nuorten tilanne työmarkkinoilla on edelleen monin tavoin haasteellinen. Osalla nuorista työttömyysjatkot pitkittyvät ja aiemmin nuoria vähemmän koskettanut pitkäaikaistyöttömyys on yleistynyt. Samaan aikaan 15–29-vuotiaiden toimeentulotuen saajien määrä on kasvanut. Tutkimukset osoittavat, että monissa tapauksissa toimeentulotuen asiakkuus seuraa sukupolvelta toiselle.

Rahanpuute näkyy nuorten elämässä eri tavoin, kuten harrastuksen aloittamatta jättämisenä tai lopettamisena tai siten, että nuori jättää tapaamatta ystäviään rahanpuutteen vuoksi. Lisäksi joka kymmenes nuori on jättänyt laskuja maksamatta sekä ottanut kulutusluottoa. Työllistymiseen ja toimeentuloon liittyvien haasteiden ohella nuorten itsenäistymiseen vaikuttaa Helsingissä etenkin asumisen kalleus. Viime vuosina tämä on näkynyt lisääntyneenä yhteisasumisena ja lapsuudenkodissa asuvien osuuden kasvuna. Sama ilmiö näkyy myös muissa pääkaupunkiseudun kaupungeissa, kun taas muualla maassa nuorten itsenäistyminen ja omaan kotiin muutto jatkaa vahvistumistaan.

Helsingin ikääntyneet ovat yhä terveempiä ja toimintakykyisempiä, terveyden huonoksi kokeminen yleistyy iän myötä

Helsingin ikääntyneet ovat yhä terveempiä ja toimintakykyisempiä. Suuri enemmistö heistä asuu omassa kodissaan ja valtaosa kokee selviytyvänsä askareista vaikeuksitta. Kotona asumisen yleistymisessä suurin muutos on tapahtunut 85 vuotta täyttäneiden kohdalla. Kotona asuminen entistä pidempään lisää tarvetta asunnonmuutostöille ja esteettömille asumisjärjestelyille.

Ikääntyneiden, 65 vuotta täyttäneiden, keskimääräiset veronalaiset tulot eivät poikkea suuresti työikäisten keskitulosta. Yleisin tuloluokka on kuitenkin alle 20 000 euroa, 38 prosenttia 65 vuotta täyttäneistä kuului tähän ryhmään. Tulot ovat sitä pienemmät, mitä vanhemmasta ikäryhmästä on kysymys. Ikääntyneiden toimeentulo-ongelmat ovatkin yleisimpiä iäkkäimmillä naisilla. Myös terveyden huonoksi kokeminen ja kokemukset yksinäisyydestä yleistyvät iän myötä.

Iäkkäiden elinajanodote on kasvanut selvästi, toisaalta alkoholisairauksiin, tapaturmiin, dementiaan ja naisilla myös keuhkosyöpään kuolleisuus on iäkkäilläkin lisääntynyt.

Ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä kasvaa, heidän menestymistään yhteiskunnassa on syytä seurata tarkasti

Helsingissä asuu yli 90 000 ulkomaalaistaustaista asukasta. Tämä vastaa noin 15 prosentin osuutta koko väestöstä. Sekä ulkomaalaistaustaisten määrä, että osuus koko väestöstä ovat kasvussa. Ulkomaalaistaustaisista noin 74 300 oli syntynyt ulkomailla ja noin 15 600 Suomessa. Suomessa syntyneet ulkomaalaistaustaiset edustavat maahanmuuton toista sukupolvea, ensimmäisen polven suomalaisia. Maahanmuuttajat ovat suurimmaksi osaksi työikäisiä ihmisiä. Suomessa syntyneistä ulkomaalaistaustaisista miltei 90 prosenttia on vielä alle 20-vuotiaita.

Enemmistö Helsingin maahanmuuttajista on parhaassa työiässä. Kuitenkin maahanmuuttajien työttömyysaste on huomattavasti korkeampi ja työllisyysaste on huomattavasti matalampi kuin kantaväestöön kuuluvilla. Toisaalta on huomattava, että taustamaaryhmien välillä on suuria eroja, jotka johtuvat osin eroista esimerkiksi koulutuksen, kielitaidon sekä aikaisemman työkokemuksen suhteen. Suurista maahanmuuttajaryhmistä esimerkiksi usein työperusteisesti muuttaneiden virolaistaustaisten asema työmarkkinoilla on lähellä kantaväestöön kuuluvien tilannetta. Vaikeinta työllistyminen on sen sijaan sellaisista maista tulevilla, joista tulee Suomeen paljon turvapaikanhakijoita ja pakolaisia, kuten somalialais-, irakilais- ja afganistanilaistaustaisilla.

Maahanmuuttajien tilanne työmarkkinoilla seuraa taloudellista suhdannekehitystä ja muutokset sekä myönteiseen että kielteiseen suuntaan ovat jyrkempiä kuin kantaväestöön kuuluvilla. Ulkomaalaistaustaisista monet työskentelevät määräaikaisissa työsuhteissa sekä suhdanneherkillä aloilla. Työllisyystilanne heijastuu myös tulotasoon, joka on maahanmuuttajilla usein alempi kuin Helsingin suomalaistaustaisilla. Työllistyminen ja toimeentulo vaikuttavat myös maahanmuuttajien asuntomarkkinatilanteeseen. Maahanmuuttajista noin neljäkymmentä prosenttia asui arava- tai korkotukivuokra-asunnossa.

Maahanmuuttajien työllisyystilanne ja tulotaso kohenevat maassaoloajan myötä. Niinpä pidempään Suomessa asuvat työllistyvät muita paremmin, ja myönteinen kehitys näkyy myös kasvaneina ansiotuloina sekä omistusasumisen lisääntymisenä. Suomessa syntyneet ulkomaalaistaustaiset ovat nopeasti kasvava joukko Helsingin väestössä. Heidän menestymistään yhteiskunnassa on syytä seurata tarkasti.

Helsingin elinkeinorakenne on monipuolinen, yritykset arvostavat Helsinkiä sijaintipaikkana

Helsingin elinkeinorakenne on palveluvaltaisuudestaan huolimatta hyvin monipuolinen. Yksikään päätoimiala ei nouse hallitsevaan asemaan, mikä antaa Helsingille paremmat mahdollisuudet selvitä yksittäisiin toimialoihin kohdistuvista ongelmista. Helsingin vahvoja toimialoja ovat edelleen kauppa, informaatio ja viestintä, hallinto ja tukipalvelutoiminta sekä ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta. Reilusti yli puolet Helsingin työpaikoista sijoittuu näille toimialoille. Kokonaisuudessaan Helsingissä sijaitsevien työpaikkojen määrä säilyi valtuuskauden aikana lähes ennallaan, mutta vuoden 2008 tasoon nähden työpaikkojen määrä on vähentynyt.

Toimialoista erityisesti kaupan ala elää murroksessa, jonka taustalla vaikuttavat mm. digitalisaatio ja globalisaatio. Monet pienet paikalliset ostoskeskukset ovat vaikeuksissa, kun kuluttajat suuntaavat isoihin kauppakeskuksiin. Myös kilpailu ulkomaalaisten toimijoiden kanssa on kiristynyt. Verkkokaupan osuus vähittäiskaupasta kasvoi Suomessa vuosina 2010–2015 34 prosenttia, mikä sekin vaikuttaa osaltaan kaupan alan yritysten ja niiden henkilöstömäärän sekä liikevaihdon kehitykseen. Toisaalta väestönkasvu ja parantuneet taloudelliset suhdanteet kompensoivat tätä kehitystä ja kaupan ala tullee kasvamaan tulevaisuudessa.

Helsingissä toimivien yritysten jakautuminen pieniin, keskisuuriin ja suuryrityksiin on pysynyt ennallaan. Lähes kaikki (98 %) Helsingissä toimivat yritykset lukeutuvat pienyrityksiin, joilla henkilöstömäärä jää alle 50:n. Isojen yritysten osuus kokonaishenkilöstöstä on kuitenkin noin 40 prosenttia, ja niiden merkitys talouteen ja työllisyyteen on erittäin keskeinen.

Yritystoiminta on Helsingissä keskittynyt keskustaan ja sitä ympäröivälle vyöhykkeelle sekä Pitäjänmäen ja Pohjois-Haagan muodostamalle alueelle. Keskittyminen tietyille alueille parantaa tutkitusti osaamisintensiivisten alojen toimintaedellytyksiä. Helsingin sisäisen keskittymisen lisäksi työpaikkarakenne on erilaistunut alueellisesti koko pääkaupunkiseudulla. On nähtävissä, että Espoo ja Vantaa ovat kauppakaupunkeja, ja Vantaalle on keskittynyt logistiikka-alan yrityksiä. Helsingissä ja Espoossa on runsaimmin informaatio-, ja viestintä- sekä ammatillisten, tieteellisten ja teknisten alojen työpaikkoja. Helsinki taas erottuu koko maassa rahoitusalan ja julkisen hallinnon työpaikkamäärällään.

Syksyllä 2016 julkaistun selvityksen mukaan yritykset arvostavat Helsinkiä sijaintipaikkana. Yrityksen sijoittumiseen Helsingissä on vaikuttanut ennen kaikkea työntekijöiden, yrityksen omistajien ja johdon asuinpaikka, soveltuvan työvoiman saatavuus pääkaupunkiseudulla sekä nykyisten ja potentiaalisten asiakkaiden läheisyys. Myös Helsingin saavutettavuudella oli merkitystä. Vastaajat olivat tyytyväisiä siihen, että Helsingissä on riittävästi erilaisia sijaintivaihtoehtoja, vaikkakin osa vastaajista koki hintatason korkeaksi ja yritystonttien saatavuuden haasteelliseksi. Julkiseen liikenteeseen oltiin tyytyväisiä, mutta muiden kaupungin sisäisten liikenneyhteyksien ja pysäköintimahdollisuuksien parantamiseen toivottiin panostuksia. Myös kaupungin asenne yrittäjyyttä ja yritystoimintaa kohtaan nähtiin pääsääntöisesti myönteisenä.

Helsingin matkailijamäärät ovat kasvussa

Helsinkiin suuntautunut matkailu on kääntynyt jälleen kasvuun vuosina 2012 ja 2013 tapahtuneen notkahduksen jälkeen. Hieman yli puolet Helsingin yöpymistä koostuu ulkomailta suuntautuvasta matkailusta ja vajaa puolet kotimaanmatkailusta. Venäläisten yöpymiset ovat viimeisen parin vuoden aikana pudonneet puoleen, mutta samaan aikaan kiinalaisten ja japanilaisten yöpymiset yhdistettynä ovat viidessä vuodessa lähes tuplaantuneet. Aasiasta suuntautuvan matkailun merkitystä korostaa se, että kiinalaisten jättämät matkailutulot ylittivät ensimmäistä kertaa venäläisten jättämät matkailutulot, vaikka heitä oli Helsingissä vähemmän.

Vaikka matkailijamäärät ovat tällä hetkellä kasvussa, Helsinki on silti hieman kilpailijoitaan, esimerkiksi Tukholmaa ja Kööpenhaminaa, jäljessä. Helsinki elää vieläkin perinteisten turististen vetovoimatekijöiden maailmassa, jotka usein kumpuavat Suomeen liitetyistä mielikuvista, kuten ”kylmä” tai ”lumi”. Kuitenkin esimerkiksi nuoret pitävät näitä stereotyyppisiä mielikuvia tärkeämpinä matkakohteen valintakriteereinä esimerkiksi hyvää fiilistä ja matkakohteen epätavallisuutta. Tässä suhteessa Helsinki on viime aikoina ottanut suuria harppauksia, sillä esimerkiksi keskustaa ympäröiville ranta-alueille nousseet saunat (Löyly ja Allas) ovat saaneet osakseen runsaasti positiivista kansainvälistä julkisuutta.

Monet indikaattorit osoittavat Helsingin ympäristön tilan kehittyneen parempaan suuntaan

Sekä kasvihuonekaasupäästöt että asukaskohtainen energiankulutus ovat vähentyneet Helsingissä valtuustokauden aikana. Molemmissa on kuitenkin vielä kirimistä vuoden 2020 tavoitteisiin pääsemiseksi. Päästöjä on vähentänyt sähkön valtakunnallisten päästöjen supistuminen, Helen Oy:n energiantuotannon ominaispäästöjen aleneminen sekä kaupunkialueen energiatehokkuuden paraneminen. Energiankulutuksen vähentymisen merkittävimpinä syinä puolestaan ovat energiatehokkuuden paraneminen rakennuksissa ja sähkölaitteissa kuten valaistuksessa sekä ajoneuvojen energiankulutuksen paraneminen.

Ilmanlaatu on typpidioksidipitoisuuden osalta hieman parantunut valtuustokauden aikana, mutta EU:n ilmanlaatudirektiivin typpidioksidin vuosiraja-arvo ylittyy Helsingissä edelleen pakokaasupäästöjen takia keskustan vilkasliikenteisissä katukuiluissa. Erityisesti hengitettävien hiukkasten (PM10) osalta tilanne on parantunut merkittävästi tehokkaiden toimenpiteiden ansiosta, jotka ovat kohdistuneet etenkin katupölyn torjuntaan keväisin. EU-raja-arvo ei ole ylittynyt millään mittausasemalla vuoden 2012 jälkeen, mutta vilkkaasti liikennöidyillä alueilla raja-arvon ylittymisen riski on kuitenkin olemassa.

Meriveden typpi- ja fosforikuormituksessa ollaan päästy kansainvälisesti hyvälle tasolle vuoden 2004 jälkeen, jolloin Viikin jätevedenpuhdistamossa tehostettiin typenpoistoprosesseja. Valtuustokauden aikana puhdistamolta mereen johdetun typen kuormitus on kuitenkin hieman noussut.

Pääkaupunkiseudulla loppusijoitettavan jätteen määrä putosi merkittävästi Vantaan jätevoimalan toiminnan käynnistymisen myötä. Toisaalta HSY:n lajitteluaktiivisuutta koskevien kyselyiden mukaan jätteiden lajittelu kotitalouksissa näyttäisi hieman vähentyneen jätevoimalan tulon jälkeen.

Helsinkiläisten tyytyväisyys palveluihin on kasvanut

Helsinkiläisten tyytyväisyyttä kotikaupunkinsa palveluihin ja asumiseen kaupungissa on selvitetty saman sisältöisillä tutkimuksilla yhdeksän kertaa valtuustokausittain vuosien 1983 ja 2016 välillä. Uusimpaan kevään 2016 kyselyyn vastasi 1 081 helsinkiläistä. Yleinen tyytyväisyys on kasvanut vuodesta 2012. Helsingin tulokset olivat vuoden 2016 kyselyssä parempia kuin koskaan kunta- ja kaupunkipalvelut -tutkimuksen historiassa. Erityisesti juomaveden laatuun, julkiseen liikenteeseen, jätehuoltoon ja kierrätystoimintaan, yleiseen järjestykseen sekä kirjasto- ja kulttuuripalveluihin oltiin yleisimmin tyytyväisiä. Eniten tyytymättömyyttä puolestaan kohdistui vuokra-asuntojen saantiin, hammaslääkäripalveluihin ja vanhusten kotihoitoon.

Äänestämisaktiivisuudessa merkittäviä eroja eri väestöryhmien ja kaupunginosien välillä

Helsinkiläiset äänestävät muuta Suomea aktiivisemmin. Helsinkiläisistä äänioikeutetuista 75,1 prosenttia äänesti vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Äänestysprosentti on laskenut Helsingissä vuodesta 1983 vuoteen 2015 vain muutaman prosenttiyksikön, kun koko maassa kotimaan äänestysprosentti on laskenut vastaavana aikana lähes 11 prosenttiyksikköä. Äänestämisaktiivisuudessa on kuitenkin merkittäviä eroja väestöryhmien välillä. Nuorten, sosioekonomisesti heikommilla asuinalueilla asuvien, vähemmän koulutettujen sekä maahanmuuttajien äänestysaktiivisuus jää usein muita väestöryhmiä alhaisemmaksi. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa korkeimman ja alhaisimman äänestysprosentin ero oli Helsingissä peruspiireittäin tarkasteltuna 26 prosenttiyksikköä, vuoden 2012 kunnallisvaaleissa peräti 40 prosenttiyksikköä.

Nuorten kiinnostus puoluepoliittiseen toimintaan ei ole kovin aktiivista. Tämä ei tarkoita, että nuoret olisivat passiivisia, vaan vaikuttaminen on siirtynyt toisenlaisille areenoille. Nuoret pyrkivät vaikuttamaan ekologisilla ostopäätöksillä, toimimalla porukalla jonkun asian puolesta tai vastaan sekä sosiaalisessa mediassa ja verkkoyhteisöissä. Helsinkiläisnuorten demokraattista vaikuttamista on pyritty edistämään Ruuti-toiminnan kautta. Ruuti on helsinkiläisten nuorten vaikuttamisjärjestelmä, jolla on vuosittain valittava kahdenkymmenen nuoren ydinryhmä, joka toimii linkkinä helsinkiläisten nuorten ja päättäjien välillä.

Helsinkiläiset suosivat eniten matalan kynnyksen kulttuuria, myös kansalaislähtöinen kaupunkiaktivismi on lisääntynyt

Helsinkiläiset suosivat eniten matalan kynnyksen kulttuuria, kuten kirjastoissa, elokuvissa, teatterissa ja kevyen musiikin konserteissa käymistä. Toisaalta myös erilaiset kaupunkitapahtumat ovat olleet erittäin suosittuja. Helsingissä onkin viime vuosina järjestetty runsaasti kansalaisten järjestämiä tapahtumia, joista osa on pyrkinyt vaikuttamaan aktiivisesti myös kaupungin eri virastojen toimintaan ja suunnitteluun. Yksilöistä ja yhteisöistä on tullut kehityksen moottoreita. Aktiivisesti Helsinkiin liittyvistä kysymyksistä keskustelevia Facebook-ryhmiä ovat esimerkiksi Lisää kaupunkia Helsinkiin ja Helsinkiläisten Helsinki. Muita hyviä esimerkkejä alhaalta ylöspäin tapahtuvasta kehityksestä ovat esimerkiksi suuren suosion saavuttaneet ravintolapäivä, Flow-festivaali sekä Slush-tapahtuma, jotka kaikki ovat saavuttaneet suuren suosion ja mainetta myös maamme rajojen ulkopuolella.

Helsingin kaupunkikulttuurin kehitys näkyy myös ruokakulttuurissa. Helsinkiläinen ruoka- ja ravintolakulttuuri on kehittynyt suurin harppauksin tällä vuosituhannella. Kehitystä kuvaa mm. se, että aloittaneiden ravitsemusalan yritysten määrä on viime vuosina kasvanut ja yrityksiä syntyy jatkuvasti enemmän kuin niitä lopettaa. Ravintolakulttuurissa on nähtävissä myös hyvin tervetulleita alueellisia muutoksia. Kivijalkakauppoja ja pieniä kahviloita ja ravintoloita syntyy lisää laajenevaan kantakaupunkiin, mutta viime aikoina on ollut nähtävissä signaaleja siitä, että tällaista toimintaa on entistä enemmän syntymässä myös kantakaupungin ulkopuolelle.

Kaupunkiorganisaation on hyvä tunnistaa yhä selkeämmin kaupunkiaktivismien kenttä ja sen takana oleva kansalaisyhteiskunnan toiminnallinen ja rakenteellinen muutos, sillä siihen sisältyy mahdollisuus hyödyntää kaupunkilaisten uutta aktiivisuutta voimavarana. Yksi keino tukea kaupunkilaisten aktiivista osallistumista suunniteluun ja kaupungin kehittämiseen liittyy avoimen datan tarjoamiseen. Helsinki Region Infoshare -sivuston kautta jaetun avoimen datan hyödyntäminen on yleistynyt vuosina 2013–2016 merkittävästi. Avoimen datan hyödyntämistä on edistetty myös Helsinki Loves Developers -tilaisuuksissa, jotka ovat houkutelleet enenevässä määrin väkeä paikalle.

Johtamisessa myönteistä kehitystä, työyhteisöjen välillä eroja

Kahden vuoden välein toteutettava työelämää ja työhyvinvointia tutkiva valtakunnallinen Kunta 10-seurantatutkimus osoittaa Helsingin kohdalla varovaisen myönteistä kehitystä. Helsingin kaupungin kokonaissijoitus nousi hieman vuodesta 2014 vuoteen 2016, ja nousua oli erityisesti työyhteisöä ja johtamista kuvaavien mittareiden kohdalla. Sen sijaan työtä ja työssä jatkamista kuvaavien mittareiden kohdalla Helsingin kokonaissijoitus laski hieman.

Tuloksista käy ilmi, että vaikka työmäärän ja työelämän paineiden on koettu lisääntyneen, työpaineet tai koettu työstressi eivät ole lisääntyneet. Myös henkilöstön kokemus esimiestuesta on hieman parantunut. Henkilöstö kokee, että johtaminen on jokseenkin osallistavaa, vaikkakin parissa vuodessa on tapahtunut lievää laskua. Päätöksenteon oikeudenmukaisuudessa sen sijaan on tulosten mukaan petrattavaa. Kaikkien johtamiskysymysten kohdalla hajonnat olivat suuria, joten mielipiteitä löytyy asteikon molemmista päistä, ja toimialojen ja virastojen välillä sekä niiden sisällä on huomattavia eroja.

Valtuustokaudella aloitettiin mittava johtamisjärjestelmän uudistus, johon sisältyy myös kokonaisvaltainen organisaatiomuutos. Henkilöstön suhtautumista uudistukseen seurataan Muutospulssi-kyselyn avulla, ja vaikka kyselyn ensimmäisen kierroksen vastaukset eivät olekaan suoraan yleistettävissä koko kaupunkiorganisaatioon, vastauksista käy ilmi, että henkilöstö tuntuu suhtautuvan muutokseen pääpiirteissään myönteisesti. Vain pieni osa vastaajista suhtautui muutokseen kielteisesti. Merkittävä osa henkilöstöstä ei kuitenkaan osannut muodostaa selkeää mielipidettä; neutraaleja vastauksia oli paljon. Johdon tiedottamisella havaittiin olevan yhteys myönteiseen suhtautumiseen.

 

Lisää uusi kommentti