Stina Högnabba, Sanna Ranto, Minna Salorinne

• Siirtyminen peruskoulusta toiselle asteelle on parantunut etenkin vuodesta 2014 lähtien.

• Toisen asteen koulutuksessa olevien 16–18-vuotiaiden osuus on kasvanut vuodesta 2011 lähtien; etenkin vieraskielisissä opiskelijoiden osuus on noussut.

• Korkea-asteen koulutuksessa olevien 20–24-vuotiaiden osuus on laskenut viime kymmenen vuoden aikana.

• Nuorten voimakkaasti kasvanut työttömyys kääntyi laskuun alle 25-vuotiailla syksyllä 2015 ja 25–29-vuotiailla vuotta myöhemmin. Työttömyys laski alle 25-vuotiaista eniten niillä, joilla oli vain perusasteen koulutus tai koulutustausta ei ollut tiedossa (maahanmuuttajataustaiset).

• Nuorten pitkäaikaistyöttömyys on kasvussa, ja se koskettaa niin perus-, keski- kuin korkeakoulutuksen hankkineita.

• Nuorten työllistymistä estävinä tekijöinä huonon työmarkkinatilanteen lisäksi ovat heikot työnhakutaidot, työkokemuksen ja koulutuksen puute, sosiaaliset ongelmat tai heikko työkykyisyys.

• Työelämän ja koulutuksen ulkopuolella on 8 900 nuorta eli 7 prosenttia 16–29-vuotiaista. Viime vuosien aikana osuus on pysynyt hyvin samana, vain alle 20-vuotiaiden ulkopuolisuudessa on ollut vähentymistä. 

• Yli kolmannes kaikista helsinkiläisistä toimeentulotuen saajista on 15–29-vuotiaita. 18–24-vuotiaista tukea sai jopa 21 prosenttia vuonna 2015. Vuodesta 2010 lähtien 15–29-vuotiaiden toimeentulotuen saajien määrä on kasvanut kolmanneksella, nopeinta kasvu on ollut vanhemmissa ikäluokissa.

• Nuorten tupakointi ja alkoholin käyttö on vähentynyt, mutta nuuskan käyttö on lisääntynyt.

 

Luvussa käsitellään 15–29-vuotiaiden helsinkiläisten hyvinvointia tilastotietojen, tutkimusten ja kerätyn kokemustiedon näkökulmista. Lisätietoa löytyy sivustolta www.nuortenhyvinvointikertomus.fi

 

Yhä useampi helsinkiläisnuori on päässyt peruskoulun jälkeiseen koulutukseen 

Helsinkiläiset nuoret ovat hyötyneet nuorisotakuun tuomista muutoksista. Siirtyminen peruskoulusta toiselle asteelle on parantunut yhteishakujärjestelmään vuonna 2014 tehtyjen muutosten myötä. Samalla pääkaupunkiseudulle tuli enemmän aloituspaikkoja etenkin ammatilliseen koulutukseen. Muutokset ovat tasoittaneet alueiden ja koulujen eroja, josta kerrotaan tarkemmin kappaleessa Koulutus.

Helsinkiläisistä 16–18-vuotiaista 61 prosenttia suoritti tutkintoa lukiossa ja 26 prosenttia ammatillisessa koulutuksessa vuoden 2015 lopussa. Koulutuksessa olevien osuus on noussut viime vuosina – vielä vuonna 2010 vain 84 prosenttia suoritti tutkintoa, vuonna 2015 jo 88 prosenttia (kuvio 2.33). Osuus on noussut sekä ammatillisessa että lukiokoulutuksessa ja kaikilla äidinkieliryhmillä ja molemmilla sukupuolilla. Etenkin vieraskielisten nuorten tilanne on parantunut huomattavasti, vuonna 2010 vain 53 prosenttia heistä suoritti tutkintoa toisella asteella, vuonna 2015 jo 68 prosenttia.  

Korkea-asteen koulutukseen osallistumisessa on selkeitä väestöryhmien välisiä eroja

Helsinkiläisistä 20–24-vuotiaista 43 prosenttia opiskeli korkea-asteen opinnoissa vuoden 2015 syksyllä. Sukupuolen mukaan osuuksissa on suuri ero; kaikista 20–24-vuotiaista helsinkiläisistä naisista 46 prosenttia opiskeli korkea-asteella, miehistä 39 prosenttia. Myös äidinkielen mukaan korkea-asteen koulutukseen osallistuvuudessa on isoja eroja. Ruotsinkielisistä 20–24-vuotiaista 68 prosenttia opiskeli korkea-asteella, suomenkielisistä 43 ja muun kielisistä 27.

Korkea-asteella opiskelevien osuus 20–24-vuotiaista on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana (kuvio 2.34). Etenkin naisten osuus on vähentynyt, vielä 2006 yli puolet 20–24-vuotiaista helsinkiläisnaisista opiskeli korkea-asteella. Naisten osuuden vähentyminen on kaventanut sukupuolten välistä eroa korkeakoulutukseen osallistumisessa. Vieraskielisissä opiskelijoiden osuus on kasvanut hitaasti, viime vuosina tosin yliopistossa opiskelevien osuus vieraskielisistä on hieman laskenut. 

20–29-vuotiaista helsinkiläisistä 54 prosentilla oli korkeimpana suoritettuna tutkintona toisen asteen tutkinto ja 27 prosentilla oli korkea-asteen tutkinto. Korkea-asteen tutkinto on useammin naisilla (32 %) kuin miehillä (21 %). Lähes puolet ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa olevista oli muun kuin suomen- tai ruotsinkielisiä, joten osalla heistä voi olla tutkinto suoritettuna muussa maassa. Kotimaankielisistä ilman tutkintoa olevista 58 prosenttia oli miehiä. Nuorten koulutustaso on kasvanut viime vuosina, mutta hitaammin kuin vanhempien ikäluokkien ja koko maan nuorilla.

Syntymäkohorttia 1987 seuratessa havaittiin, että 25 ikävuoteen mennessä Helsingissä syntyneistä 18 prosenttia oli edelleen ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa, kun koko maan kohortilla osuus oli 14 prosenttia (Haapamäki ym. 2014) Enää harvat suorittavat perusasteen jälkeistä tutkintoa 25 ikävuoden jälkeen (esim. Ilmakunnas, 2015). Helsinkiin muuttavat nuoret ovat Helsingissä syntyneitä korkeammin koulutettuja, ja kaikilla Helsingissä asuvilla 25-vuotiailla perusasteen jälkeinen tutkinto puuttuikin enää vain 13 prosentilta. 

Valtaosa nuorista viihtyy koulussa

Kaksi kolmasosaa helsinkiläisistä yläastelaisesta pitää koulunkäynnistä, lukiolaisista ja ammatillisen opiskelijoista neljä viidestä. Osuus on kasvanut kaikilla koulutusasteilla viime kouluterveyskyselyissä. Muuhun maahan poiketen helsinkiläispojat pitävät koulunkäynnistä yhtä paljon kuin tytöt.

Noin kolmannes helsinkiläisistä nuorista peruskoulussa ja toisella asteella kokee vaikeuksia läksyjen teossa, oman opiskelutavan löytämisessä sekä omatoimisten tehtävien suorittamisessa. Noin joka viidennellä on vaikeuksia kirjoittamista ja lukemista vaativien tehtävien tekemisessä. Useammalla on vaikeuksia laskemista vaativien tehtävien tekemisessä, erityisesti lukiolaiset tytöt kokevat näin. Nuorten kokemus oppimistaidoistaan on pysynyt lähes ennallaan vuodesta 2006 lukien. 

Ulkomaalaistaustaiset nuoret kohtaavat koulukiusaamista muita nuoria enemmän

Koulukiusaamista kokeneiden peruskoululaisten määrä on vähentynyt viime vuosina, neljännestä koululaisista oli kiusattu. Pojat joutuvat tyttöjä enemmän koulukiusatuksi, varsinkin peruskoulussa. Koulukiusaamista kokeneista vain noin kolmannes koki, että koulun aikuiset olivat puuttuneet kiusaamiseen. Koko maahan verrattuna helsinkiläiset peruskoululaiset kokevat koulukiusaamista vähemmän (Kouluterveyskysely).

Ulkomaalaistaustaiset nuoret kohtaavat peruskoulussa ja toisella asteella kantaväestöä huomattavasti useammin kiusaamista, seksuaalista häirintää ja fyysistä uhkaa sekä ensimmäisessä että toisessa sukupolvessa. Ulkomaalaistaustaisiin nuoriin kohdistuu useammin toistuvaa ja jatkuvaa koulukiusaamista, eniten kiusaamista kohtaavat pojat ja ensimmäisen polven muuttajat. Ulkomaalaistaustaiset nuoret kokevat myös useammin vaikeuksia yhteistyössä koulukavereiden ja opettajien kanssa, ja etenkin ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaisista useampi kertoi olevansa ilman ystäviä. (Ranto ym, 2015) Edelleen myös epärealistiset koulutusodotukset ja heikot tiedot työelämästä ja koulutusurista sekä maahanmuuttajanuorilla itsellään että heidän vanhemmillaan aiheuttavat paineita nuorilla ja ongelmia heidän koulutussiirtymissä (Högnabba, 2015). 

Nuorten työttömyys on yleistynyt 

Syksyllä 2016 Helsingissä oli 8 110 alle 30-vuotiasta työtöntä työnhakijaa (kuvio 2.35); alle 25-vuotiaita työttömiä oli 3 460 ja 25–29-vuotiaita 4 650. Alle 25-vuotiaiden työttömien määrä kääntyi Helsingissä hienoiseen laskuun syksyllä 2015 ja 25–29-vuotiaiden vuotta myöhemmin. Tätä ennen ikäryhmän työttömyys oli kasvanut voimakkaasti yli neljän vuoden ajan. Alle 30-vuotiaiden työttömyysaste oli vuoden 2015 lopussa 10,5 prosenttia, vuoden 2012 lopussa aste oli 6,5 prosenttia. Alle 30-vuotiaista työttömistä 56 prosenttia oli miehiä ja 44 prosenttia naisia. 

Koulutustaustan mukaan luokiteltuna alle 25-vuotiaiden työttömien määrä on vähentynyt eniten niillä nuorilla, joilla oli vain perusasteen koulutus tai koulutustausta ei ollut tiedossa. Tästä voidaan päätellä, että moni näistä nuorista onnistui saamaan koulutuspaikan ammatillisesta koulutuksesta tai siihen valmentavasta koulutuksesta, joka on suunnattu erityisesti maahanmuuttajataustaisille nuorille. 25–29-vuotiaiden työttömien määrä kasvoi erityisesti korkea-asteen koulutustaustan omaavilla, tosin ero keskiasteen ja perusasteen koulutuksen omaaviin oli pieni.

Respan ja Ohjaamon uravalmennuspalvelut ovat auttaneet moni nuoria koulutuspaikan tai työpaikan löytämisessä. Respassa on ollut asiakkaana yli 5 300 nuorta ja heistä yli 60 prosenttia onnistui pääsemään tutkintoon johtavien opintojen pariin tai työllistymään tuetusta tai vapaille työmarkkinoille. 15 prosenttia Respan asiakkaista oli nuoria, joita palvelutarjonta ei onnistunut tavoittamaan. Näissä nuorissa ovat yliedustettuina ulkomaalaistaustaiset nuoret miehet. (Salorinne, 2016)

Nuorten pitkäaikaistyöttömyys kasvussa

Vaikka työttömyyden kasvu on taittunut, on nuorten tilanne työmarkkinoilla edelleen monin tavoin haasteellinen. Osalla nuorista työttömyysjatkot pitkittyvät ja aiemmin nuoria vähemmän koskettanut pitkäaikaistyöttömyys on yleistymässä. Monella vastavalmistuneella on ollut vaikeuksia työllistymisessä. Alle 30-vuotiailla pitkäaikaistyöttömyys on yleistynyt suhteellisesti voimakkaimmin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla ja määrällisesti eniten keskiasteen tutkinnon suorittaneilla.

Syksyllä 2016 alle 25-vuotiaista helsinkiläisistä työttömistä joka kymmenes oli pitkäaikaistyötön ja 25–29-vuotiaiden ikäryhmässä pitkäaikaistyöttömien osuus oli joka neljäs. 25–29-vuotiaiden kohdalla pitkäaikaistyöttömien määrä kasvoikin 39 prosentilla vuoden takaisesta, vuonna 2012 heitä oli hyvin vähän (170). Pitkäaikaistyöttömiksi luokitellaan yli vuoden yhtä jaksoisesti työttömänä olleet henkilöt. Lukumääräisesti alle 30-vuotiaita oli pitkäaikaistyöttömänä lähes 1 600. 25–29-vuotiaista miehistä 30 prosenttia ja naisista 22 prosenttia kuului pitkäaikaistyöttömiin. 

Osa nuorista jää edelleen työn ja koulutuksen ulkopuolelle

Työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oli 8 900 nuorta eli 7 prosenttia 16–29-vuotiaista vuoden 2014 lopussa (kuvio 2.36). Näillä nuorilla tarkoitetaan vain peruskoulun käyneitä nuoria, jotka eivät ole tutkintoon johtavassa koulutuksessa opiskelijoina ja lisäksi heitä ei ole tilastoitu työllisiksi, eläkeläisiksi tai varusmiespalvelusta suorittaviksi. Ulkopuolisten nuorten osuus on korkeampi miehillä (7,6 %) kuin naisilla (6,1 %). Ulkopuolisista nuorista puolet on vieraskielisiä ja vanhemmissa ikäluokissa vieraskielisten osuus nousee. Vieraskielisten tilastoituun ulkopuolisuuteen täytyy kuitenkin suhtautua varauksella, koska osalla voi olla ulkomainen tutkinto ja osa on saattanut muuttaa pois Suomesta.

Helsingissä nuorimmat ovat useammin koulutuksen ja työn ulkopuolella; kaikista 16–19-vuotiaista helsinkiläisistä ulkopuolisia on 7,6 prosenttia ja kotimaankielisistä 5,2 prosenttia. Osuus on selvästi koko maata suurempi, kun taas 20 vuotta täyttäneistä kotimaankielisistä helsinkiläisistä harvempi on ulkopuolinen kuin koko maassa keskimäärin. Viime vuosina työn ja koulutuksen ulkopuolisten osuus nuorista on pysynyt hyvin samassa tilanteessa, mutta alle 20-vuotiaiden ulkopuolisuudessa on ollut vähentymistä.

Nuorten tarve toimeentulotuelle on kasvanut

Vajaa kolmannes helsinkiläisistä 20–29-vuotiaista ansaitsi alle 10 000 euroa vuonna 2014, alle 5 000 euroa ansaitsevien osuus oli 14 prosenttia. Yli 30 000 euron ansioihin pääsi 23 prosenttia nuorista. Suurin osa nuorista ansaitsi 10 000–30 000 euroa vuodessa. Viime vuosina nuorten tulonsaajien osuus on laskenut tässä keskitulon luokassa ja yli 30 000 ansaitsevien osuus on kasvanut. Pienituloisten osuus on kasvanut vuodesta 2008, mutta viime vuosina osuus on pysynyt hyvin samana. 

Yli kolmannes kaikista helsinkiläisistä toimeentulotuen piirissä olevista oli 15–29-vuotiaita. 24 000 nuorta eli 17,6 prosenttia 15–29-vuotiaista tukea sai vuoden 2015 aikana. 18–24-vuotiaista tukea sai jopa 21 prosenttia. Vuodesta 2010 lähtien 15–29-vuotiaiden toimeentulotuen saajien määrä on kasvanut kolmanneksella, nopeinta kasvu on ollut vanhemmissa ikäluokissa (kuvio 2.38). Kolmannes 18–24-vuotiaista nuorista oli saanut toimeentulotukea yli 9 kuukautta vuonna 2015. Tutkimusten mukaan toimeentulotuen käyttö seuraa usein sukupolvelta toiselle, esimerkiksi vuonna 1987 syntyneiden helsinkiläisnuorten tutkimuksessa huomattiin, että jos vanhemmat olivat saaneet toimeentulotukea, niin 45 prosenttia nuorista oli myös saaneet toimeentulotukea.

Nuorten toimeentulotuen tarve vaihtelee paljon Helsingin sisällä. Neljässä Helsingin peruspiirissä useampi kuin joka neljäs 15–29-vuotias oli saanut toimeentulotukea vuoden 2015 aikana, kun taas matalammillaan toimeentulotukea tarvitsi ainoastaan 2,5 prosenttia peruspiirin nuorista. Vuosina 2013–2015 tuen saajien osuus nuorista oli kasvanut kaikilla peruspiireillä yhtä lukuunottamatta. Voimakkainta kasvu oli alueilla, joissa tuen saajien osuus oli jo ennestään korkea.

Rahanpuute näkyy nuorten elämässä eri tavoin. Helsingin nuorisobarometrin tulosten mukaan 42 prosenttia vastaajista oli jättänyt harrastuksen aloittamatta, 24 prosenttia oli lopettanut harrastukseen ja joka viides oli ollut tapaamatta ystäviään rahanpuutteen vuoksi. Joka kymmenes nuori on jättänyt laskuja maksamatta sekä ottanut kulutusluottoa.

Asumisen kalleus hidastaa nuorten itsenäistymistä

18-vuotiaista helsinkiläisistä noin 80 prosenttia asuu vanhempiensa kanssa, mutta 22-vuotiaista enää 20 prosenttia. Naiset muuttavat omaan kotiin miehiä aikaisemmin: 20-vuotiaista naisista enää kolmasosa asuu lapsuudenkodissaan – miehistä vielä yli puolet.

Nuorten perheasemaan ja asumiseen liittyvät muutokset tapahtuvat hitaasti; viime vuosina yksin asuminen on vähentynyt, samoin nuorten omien lapsiperheiden osuus. Nuorten itsenäistymiseen vaikuttaa Helsingissä etenkin asumisen kalleus, ja viime vuosina tämä on heijastunut lisääntyneellä yhteisasumisella ja lapsuudenkodissa asuvien osuuden kasvulla. Vuonna 2009 18 prosenttia 20–24-vuotiaista helsinkiläisistä asui lapsuudenkodissaan, vuonna 2015 osuus oli kasvanut 21 prosenttiin (kuvio 2.39). Sama ilmiö näkyy Espoossa ja Vantaalla, muualla maassa taas kehitys on erilainen ja nuorten itsenäistyminen ja omaan kotiin muutto jatkaa vahvistumistaan.

20–29-vuotiaista itsenäisesti asuvista nuorista puolet asuu vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa, kolmannes valtion lainoittamassa vuokra-asunnossa ja omistusasunnossa 16 prosenttia. Viime vuosina etenkin omistusasuminen on vähentynyt nuorilla ja myös valtion tukemissa vuokra-asunnoissa asuminen. Vapaarahoitteiset vuokra-asunnot ovat sen sijaan kasvattaneet osuuttaan.

Pienten ja kohtuuhintaisten asuntojen tarjonta ei ole vastannut kysyntää, minkä seurauksena asumiskustannukset ovat kasvaneet huomattavasti. Kymmenessä vuodessa opiskelija-asuntojen vuokra on noussut 2 euroa neliöltä, valtion lainottamien vuokra-asuntojen 4 euroa ja vapaarahoitteisten 5 euroa. Nuorten asumisen epävarmuus ja asunnottomuus ovat yleistyneet tasaisesti viime vuosien aikana.

Valtaosalla nuorista menee hyvin, ongelmat kasautuvat pienelle osalle nuorista

Yhdeksän nuorta kymmenestä kokee hallitsevansa arkeaan hyvin. Nuoret tietävät pääosin kenen puoleen kääntyä, jos on vaikeuksia. Nuorten kokemuksen mukaan tärkeitä hyvinvointia mahdollistavia tekijöitä ovat mahdollisuus harrastaa sekä luoda ystävyyssuhteita. Tulevaisuutta ajatellen nuorten kokemuksen mukaan heillä on hyviä mahdollisuuksia vahvistaa taitojaan itseään kiinnostavissa asioissa sekä suuntautua itseään kiinnostaville aloille. Nuorten mielestä tulevaisuutta rakennetaan omalla toiminnalla ja aktiivisuudella, ja tavoitteiden saavuttaminen edellyttää motivaatiota ja itseluottamusta. Kouluttautuminen, harrastuneisuus ja työkokemusten kartuttaminen auttavat elämässä eteenpäin. Suunnitelmien toteutumista edistävät tukiverkostot, kuten kaverit ja perhe sekä työelämäyhteydet. (Nuorisobarometri 2015, NUHA 2016, Viilo 2016)

Joka kymmenellä nuorella on kuitenkin vaikeuksia selviytyä elämässään. Helsingin Ohjaamon sosiaalisen raportoinnin mukaan suurin osa nuorista haluaa työllistyä mielekkäällä tavalla. Estävinä tekijöinä ovat useimmiten heikkojen työnhakutaitojen, työkokemuksen ja koulutuksen puuteen lisäksi sosiaaliset ongelmat tai heikko työkykyisyys. Yleistä on, että peruskoulun jälkeen aloitetut opinnot ovat jääneet kesken. Taustalta löytyy oppimis- ja keskittymisvaikeuksia, mielenterveysongelmia ja erilaisia haastavia elämäntilanteita. Lisäksi monella nuorella voi olla vaikeuksia löytää oma ala tai on motivaation puutetta.

Vajaalla puolella Ohjaamon sosiaalityöntekijän luona asioivilla nuorilla on erityisesti mielenterveyteen liittyviä haasteita. Hoitokontaktit puuttuvat usealla nuorella tai hoito on sairaanhoitajalle soitto säännöllisesti tai lääkityksen uusiminen. Usean nuoren kohdalla vaikuttaa siltä, että psykiatrinen avohoito ei kohtaa nuorten hoidon tarpeiden kanssa. Näillä nuorilla on vaikeuksia sitoutua käynteihin tai he eivät saa tarvitsemaansa palvelua jäykkien lähetekäytäntöjen, tiukkojen asiakaskriteerien tai liian suurien asiakasmäärien vuoksi. Matalan kynnyksen palveluiden puute erityisesti psykiatristen palveluiden kohdalla tulee usein ongelmaksi nuoren tilanteessa.

Nuorten työkyvyttömyyseläkkeellä olevien määrä on Helsingissä kasvanut 13 prosenttia ajalla 2010–2015. Yleisin diagnoosi nuorilla on mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriö (Eläketurvakeskus ja Kela). Vuonna 1987 syntyneiden helsinkiläisnuorten kohorttitutkimuksen tulokset osoittavat, että nuorten psykiatriset diagnoosit ja psykiatriset hoidot ovat lisääntyneet yhdeksällä prosenttiyksiköllä kolmessa vuodessa. Lukumääräisesti tämä tarkoittaa, että kolmessa vuodessa vuonna 1987 syntyneille helsinkiläisnuorille on todettu noin 250 psykiatrista diagnoosia. Masennuslääkkeiden käyttö on tällä ikäryhmällä yleisempää muuhun maahan verrattuna. Lisääntynyt mielenterveyslääkkeiden käyttö ei välttämättä tarkoita sitä, että oireilu olisi lisääntynyt. Nuorten mielenterveyspalveluja on parannettu ja masennusta diagnostisoidaan entistä paremmin (Haapamäki ym, 2014).

Työntekijäkokemusten mukaan huolta aiheuttava ryhmä nuoria ovat jälkihuollon tukiasunnoissa asuvat, joiden omaisverkostot ovat puutteellisia. Vanhemmat eivät kykene tukemaan nuorta tämän itsenäistyessä. Itse huostaanotto, ja sitä edeltävä elämäntilanne on saattanut olla traumaattinen tapahtuma, minkä johdosta nuori ei välttämättä kykene solmimaan ns. normaaleja sosiaalisia kontakteja samalla tavalla kuin muut ikäisensä. (Lyly, 2016).

Nuorten päihteiden käyttö on vähentynyt

Kouluterveyskyselyn ja nuorisobarometrin tulokset viittaavat siihen, että nuorten tupakointi ja päihteiden käyttö on vähentynyt. Vaikka nuorten tupakointi on vähentynyt, uutena haasteena on nuuskan käytön lisääntyminen. Nuuskaaminen on yleistynyt niin peruskoulun yläluokkalaisilla, lukiolaisilla kuin ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevilla. Raittiiden nuorten osuus on pienessä kasvussa ja humalahakuista juomista esiintyy yhä vähemmän. Helsingissä on kuitenkin joukko nuoria, joiden terveystapatottumukset erottuvat muusta ikäryhmästä. Ammattioppilaitosten opiskelijoilla, erityisesti tytöillä esiintyy lukiolaisiin verrattuna huomattavasti enemmän humalahakuista juomista ja tupakointia. (Högnabba, 2015). Humalahakuisesti juovien 8. ja 9.-luokkalaisten nuorten vanhemmat ovat useammin matalasti koulutettuja sekä useammin työttöminä kuin vähemmän alkoholia käyttävien nuorten vanhemmat (Kouluterveyskysely).

Suomalais- ja ulkomaalaistaustaiset poikkesivat päihteettömyydessä toisistaan erityisesti alkoholin käytön suhteen: suomalaistaustaisista 56 prosenttia oli raittiita, ulkomaalaistaustaisista peräti 72 prosenttia. Ulkomaalaistaustaiset nuoret jakautuivat suomalaistaustaisia selkeämmin täysin päihteettömiin ja runsaasti päihteitä käyttäviin, kun taas suomalaistaustaisten nuorten joukossa oli paljon myös sellaisia nuoria, jotka käyttivät päihteitä silloin tällöin. (Ranto ym, 2015). 

Lähteet:

Haapamäki, Elise ym. (2014). Vuonna 1987 syntyneiden helsinkiläisnuorten hyvinvointi. Helsingin kaupungin tietokeskus, Tilastoja 2014:33.

Ilmakunnas I., Kauppinen T. M. & Kestilä, L. (2015). Sosioekonomisten syrjäytymisriskien kasautuminen vuonna 1977 syntyneillä nuorilla aikuisilla. Yhteiskuntapolitiikka, 80:3.

Högnabba, Stina, ym. (2015). Katsaus helsinkiläisnuorten hyvinvointiin 2015, Työpapereita 2015:3, Helsingin kaupungin tietokeskus

Kouluterveyskysely, Helsingin tulostaulukot 2006-2013

Lyly, Auri (2016). Sosiaalinen raportointi asiakastiedon tuottajana. Esimerkkinä aikuissosiaalityö ja lastensuojelu. Sosiaali- ja terveysvirasto, Tutkimuksia ja raportteja 2/20016

NUHA, Nuorisoasiainkeskuksen nuorten haastattelut 2016, alustavia tuloksia (julkaisematon).

Nuorisobarometri 2015, Helsingin lisäotos aineisto.

Ranto, Sanna, ym. (2015). Ulkomaalaistaustaisten nuorten hyvinvointi Helsingissä. Helsingin kaupungin tietokeskus, Tilastoja 2015:40

Salorinne, Minna (2016). Nuoret työttömät Helsingissä - tilastollinen katsaus Respan asiakkaista ja palveluun ohjauksesta. Helsingin kaupungin tietokeskus, Tilastoja 2016:36

Sosiaalinen raportointi, koosteet (2016), Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto,  www.hel.fi/www/sote/fi/palaute/sosiaalinen-raportointi/  

TEM, työnvälitystilastot

Tilastokeskus, koulutus-, työssäkäynti-, tulo-, koulutus ja väestötilastot

Vastuullisen alkoholinkäytön toimenpideohjelma. Väliraportti ohjelman keskeisten tulosten toteutumisesta 2010-2015. Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto 30.3.2015.

Viilo, Tanja (2017). ”Kaikilla pitäisi olla tasavertaiset mahdollisuudet”. Helsinkiläisnuorten kokemuksia hyvinvoinnista. Tietokeskus, työpapereita 2017:1.

www.hel.fi/kouluterveyskysely

www.nuortenhyvinvointikertomus.fi

Vuoden 2016 katsaus pdf-julkaisuna ja issuu-julkaisuna