Pekka Mustonen

• Helsinkiläiset suosivat eniten matalan kynnyksen kulttuuria.

• Kulttuuriin osallistuminen on kantakaupungissa lähes kaikissa kulttuurimuodoissa esikaupunkialueita suurempaa.

• Kaupunkikulttuuri on kehittynyt suurin harppauksin viime vuosina. Erityisen näkyvää tämä muutos on ruoka- ja ravintolakulttuurin kohdalla.

• Viimeaikaiselle kaupunkikulttuurin kehitykselle on ollut tyypillistä kaupunkielämän rakentuminen entistä enemmän alhaalta ylöspäin. Yksilöistä ja yhteisöistä on tullut kehityksen keskeisiä moottoreita. 

 

Helsingin kaupunkikulttuuri on kehittynyt vauhdilla

Kaupunkikulttuurin voi ymmärtää monella eri tavalla. Sen voidaan ymmärtää esimerkiksi viittaavan kaikkiin niihin erilaisiin tapoihin, joilla kaupunkilaiset ja kaupungissa vierailevat käyttävät ja hyödyntävät elinympäristönsä mahdollisuuksia. Nämä tavat pitävät sisällään elämäntyylit, kuluttamisen ja jopa asumisen. Kaupunkilaisten määrän lisääntyessä ja väestöpohjan muuttuessa vähitellen monimuotoisemmaksi, myös kaupunkikulttuuri kehittyy, mikäli rakenteet tukevat ja joustavat sopivasti. Kaupunkielämä Helsingissä onkin kehittynyt kovaa vauhtia viimeisten vuosikymmenten aikana ja erityisen huimasti aivan viime vuosina.

Kaupunkikulttuuri saa sisältönsä kaupunkiympäristöstä. Kulttuuriset ilmiöt syntyvät kaupunkirakenteeseen ja saavat energiansa kaupunkilaisista.

Helsinkiläiset suosivat eniten matalan kynnyksen kulttuuria

Tutkimusten mukaan Helsingin keskustasta, mutta myös kantakaupungin laitamilta, tuntuu löytyvän erityisen paljon kulttuurista kiinnostunutta väkeä (ks. kuvio 3.6). Niin ikään naisten osallistuminen on miehiä suurempaa. Kulttuuriin osallistuminen on kantakaupungissa lähes kaikissa kulttuurimuodoissa esikaupunkialueita suurempaa. Tämä heijastelee tietenkin tarjontaa, mutta kiinnostus kulttuuria kohtaan voi kummuta myös elämäntyyleistä ja makurakenteista ja edelleen sosiodemografisista eroista.

Kuten kuviosta 3.6 käy ilmi, helsinkiläiset suosivat eniten matalan kynnyksen kulttuuria. Kirjastot, elokuvat, teatteri, kevyen musiikin konsertit ja toisaalta kaupunkitapahtumat ovat olleet tutkimusten mukaan kärjessä. Näyttää siltä, että muiden kulttuurin muotojen osalta jonkinlaiset esteet rajoittavat kulttuuriosallistumista. Nämä esteet voivat olla alueellisia – osallistuminen on hankalaa saavutettavuuden näkökulmasta – tai taloudellisia. Luultavasti tilanne siis tasaantuisi, mikäli tarjonta olisi alueellisesta näkökulmasta laajempaa eli siis kulttuurin saavutettavuus paranisi myös kantakaupungin ulkopuolella. Toisaalta osallistumisen esteet voivat olla sosiaalisia, jolloin oman viiteryhmän kulutustottumukset ohjaavat käyttäytymistä.

Ruokakulttuurin kehitys

Helsingin kaupunkikulttuurin kehitys näkyy kenties parhaiten ruokakulttuuria tarkastelemalla. Kuten kaupunkielämä ylipäätään, myös ruoka- ja ravintolakulttuuri on kehittynyt suurin harppauksin tällä vuosituhannella. Tällä hetkellä eletään aikakautta, jossa voimme todistaa ravintolakulttuurin renessanssia. Juuri nyt uusia kunnianhimoisia ravintoloita ja baareja perustetaan kenties enemmän kuin koskaan. Jotkut ovat jopa pohtineet, onko kentällä ylikuumenemisen merkkejä.

Kuviosta 3.7 nähdään kuitenkin, että aloittaneiden ravitsemusalan yritysten määrä on viime vuosina kasvanut ja yrityksiä syntyy jatkuvasti enemmän kuin niitä lopettaa. Vuoden 2016 tietoja ei vielä löydy, mutta luultavasti kasvava suunta jatkuu. Pitää myös muistaa, että ravintolamaailmalle on tyypillistä, että jo olemassa olevat yritykset avaavat uusia ravintoloita. Ravintolaketjujen merkitys myös Helsingissä on erittäin merkittävä ja toisaalta monet ravintola-alan yritykset pitävät sisällään useita usein voimakkaastikin kasvavia ravintolabrändejä.

Yksi erityisen nopeasti kasvanut ilmiö ovat mutkattomat tuotteen laatuun ja tunnelmaan kunnianhimoisesti suhtautuvat ravintolat sekä viiniravintolat, cocktail-ravintolat ja toisaalta uudenlaiset pienten tuottajien tuotteisiin erikoistuneet olutravintolat. Kaikkien näiden kohdalla kehitys on ollut hurjaa. Muutos on selvästi liitoksissa ruoka- ja juomakulttuurin laajempaan kehitykseen. Ravintoloita käytetään ja moniin suosituimpiin paikkoihin on vaikea saada pöytävarausta, mitä ongelmaa tietenkin kasvava tarjonta paikkaa. Asian todentaminen tilastollisesti on hankalaa, sillä yksin ravintoloiden määrä ei vielä kerro siitä, minkälaisista ravintoloista on kyse.

Helsinkiläiset ovat ahkeria ravintoloissa kävijöitä. Tilastollisia aikasarjoja aiheesta on niukasti saatavilla, mutta oletettavaa on – jo kasvavaa ravintolamäärääkin miettien – että ravintoloissa käydään aiempaa enemmän. Kyselytutkimuksen mukaan yli 60% käy illallisella ravintoloissa useita kertoja vuodessa. Saman tutkimuksen mukaan neljännes helsinkiläisistä käy ravintolassa illallisella vähintään kerran kuussa; lounaalla selvästi useampi. Kuten kuviosta 3.8 nähdään, sellaisia ihmisiä, jotka eivät käy ollenkaan ravintoloissa on varsin vähän. Tiedot ovat peräisin vuonna 2015 kerätystä Urbaani elämäntapa -aineistosta. Tulokset eivät ole edustavia, mutta niitä voi pitää suuntaa antavina.

Ravintolakulttuurissa on nähtävissä myös hyvin tervetulleita alueellisia muutoksia. Tämä heijastunee myös ihmisten aktiivisuuteen käydä ravintoloissa. Kivijalkakauppoja ja pieniä kahviloita ja ravintoloita syntyy jatkuvasti lisää laajenevaan kantakaupunkiin, mutta viime aikoina on ollut nähtävissä signaaleja siitä, että tällaista toimintaa on entistä enemmän syntymässä myös kantakaupungin ulkopuolelle. Kaupunkielämän näkökulmasta kiinnostava ja elävä kaupunki on siis selvästi laajenemassa.

Kaupunkikulttuurin viimeaikainen kehitys

Viimeisen vuosikymmenen aikana Helsinki on noussut useissa kaupunkivertailuissa aivan kärkeen. Vaikka sijoituksilla ei sinänsä olisikaan merkitystä, keskustelu on ainakin herättänyt eri tahot tarkastelemaan omaa kaupunkiansa uudella tavalla. Ulkopuolisten esittämä kiinnostus on ollut omiaan kannustamaan kaupunkia aktiivisen kehittämisen jatkamiseen, niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakin.

Viimeaikaiselle kehitykselle tyypillistä on ollut kaupunkielämän rakentuminen entistä enemmän alhaalta ylöspäin.

Ravintolapäivä, niin kulunut esimerkki kuin se ehkä onkin, lienee kansainvälisesti yksi parhaiten tunnetuista kaupunkikulttuurisista ilmiöistä Helsingissä. Ravintolapäivän yksi alkuperäisistä ajatuksista oli saada ihmiset kiinnittämään huomiota esteisiin, joita esimerkiksi katuruoka kohtaa rakenteissa. Tästä näkökulmasta suuren jopa valtavirtaan ulottuneen suosion saavuttanut Ravintolapäivä pääsi tavoitteeseensa ja parhaillaan käydään keskustelua jatkosta. Alkuperäisessä neljä kertaa vuodessa järjestettävässä muodossaan Ravintolapäivä on lakannut olemasta. Seuraavat pari vuotta kertovat sen, millaisia muutoksia Ravintolapäivä lopulta sai aikaan esimerkiksi juuri Helsingin kaupunkikulttuurissa.

Yleisesti ottaen elävää kaupunkikulttuuria ei ole helppoa rakentaa ylhäältä päin rakenteiden päälle. Sen sijaan sitä syntyy rakenteisiin, jos ne sallivat sen. Näin tapahtui Ravintolapäivän kohdalla.

Hyviä esimerkkejä alhaalta ylöspäin tapahtuvasta kehityksestä on muitakin. Flow aloitti VR:n makasiineilla ja on reilussa kymmenessä vuodessa kasvanut yhdeksi merkittävimmistä kaupunkifestivaaleista maailmassa. Vastaavalla tavalla Slush, vaikka ei varsinainen kulttuuritapahtuma olekaan, oli aluksi pieni lähinnä paikallisille suunnattu tapahtuma, johon osallistui muutama sata ihmistä. Nyt Slushiin lennetään suorilla tilauslennoilla San Franciscosta. Helsingin niemeä ympäröivät rannat ovat niin ikään elävöityneet kaupunkilaisten oman aktiivisuuden ansiosta. Niin Katajanokalla Kauppatorin kupeessa sijaitseva Allas Sea Pool kuin Hernesaaren rannan Löyly ovat yksityisiä hankkeita ja nyttemmin kansainvälisestikin tunnettuja Helsinkiä kuvaavia symboleja.

Yksilöistä ja yhteisöistä (yksilöistä muodostuneina kollektiiveina) on siis tullut kehityksen keskeisiä moottoreita. Tällainen aktiivisuus on erittäin merkittävä imagoetu Helsingille. Aktiivisten kaupunkilaisten ja ryhmittymien toiminta voi saada, ja on saanut, aikaan pysyviäkin muutoksia niin rakenteissa kuin kaupungin maineessa.

Mihin suuntaan kehitys etenee lähivuosina? Millainen on ”Helsingin kaupunkikulttuuri 3.0”? Pidemmän aikavälin ennustaminen on hankalaa, mutta historiaa loogisesti tarkastelemalla lienee selvää, että salliva kehityskulku jatkuu talouden suhdanteista ja poliittisista voimasuhteista riippumatta. Kaupunkikulttuuri myös kehittyy entistä enemmän näistä rakenteista riippumatta. Parhaimmillaan nämä kaksi kulkevat käsi kädessä. Kaupunkikulttuurin näkökulmasta on selvää, että niin kaupunkilaisten kuin matkailijoidenkin tarpeet tulee ottaa huomioon. Niin ikään on selvää, että jäykätkin rakenteet pystyvät muuttumaan tarvittaessa nopeasti.

Kaupunki-ilmiöiden kirjo on aina huomattavasti näkyvää laajempi. Viime aikojen huima kehitys johtuu osittain siitä, että piilossa oleva on tullut näkyviin. Heikot signaalit ovat vahvistuneet.

Luettavaa

Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana –hankkeen foorumi. https://kaupunkiaktivismi.wordpress.com/

Koskelo, A. (2014). Helsingin ravintolakulttuurin uusi kukoistus. Kvartti 1/2014. http://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/helsingin-ravintolakulttuurin-uusi-kukoistus

Lindblom, T. – Mustonen, P. (2016). Helsinkiläiset myönteisiä vertaiskaupalle. Kvartti 3/2016. http://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/helsinkilaiset-myonteisia-vertaiskaupalle

Mustonen, P. – Lindblom, T. (2016). Kulttuuriosallistuminen ja kulttuurimuodoista pitäminen Helsingissä. Kvartti 3/2016. http://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/kulttuuriosallistuminen-ja-kulttuurimuodoista-pitaminen-helsingissa

Mustonen, P. (2014). Jäljittelijästä esikuvaksi – Helsingin kaupunkikulttuurin aktiiviset vuosikymmenet. Kvartti 1/2014. http://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/jaljittelijasta-esikuvaksi-helsingin-kaupunkikulttuurin-aktiiviset-vuosikymmenet