Sanna Ranto ja Oskari Harjunen

• Väestön koulutustaso nousee hitaammin kuin koko maassa

• Ammattiin valmistuneet työllistyvät Helsingin seudulla selvästi koko maata paremmin

• Nuorten siirtyminen suoraan peruskoulusta toiselle asteelle on parantunut viime vuosina. Etenkin vieraskielisten koulutukseen jatkaminen on kehittynyt hyvin.

• Alueelliset ja kouluittaiset erot ovat tasoittuneet koulutuksen siirtymisen parantuessa. 

• Toisen asteen koulutuksen keskeyttäminen on vähentynyt   

 

Helsinkiläisillä usein korkeakoulututkinto

Helsingin 25–64-vuotiaista 81 prosentilla oli suoritettuna perusasteen jälkeinen tutkinto vuoden 2015 lopussa. Helsinkiläisillä on huomattavasti useammin korkea-asteen tutkintoja (49 %) kuin koko maassa keskimäärin (39 %), mutta selvästi harvemmin keskiasteen tutkintoja (Helsinki 32 %, koko maa 44 %).

Kokonaisuudessa helsinkiläisillä on vähemmän suoritettuna perusasteen jälkeisiä tutkintoja kuin suomalaisilla keskimäärin. Helsinki jäi koko maan keskiarvon alapuolelle vuonna 2008 ja ero on kasvanut tästä lähtien – kaikista suomalaisista 83 prosentilla oli perusasteen jälkeinen tutkinto vuonna 2015. Osaltaan asiaan vaikuttaa Helsingin suuri maahanmuuttajaväestö, jonka koulutustietoja ei ole rekisteröity. Helsinkiläisistä suomen- ja ruotsinkielisistä 87 prosenttia oli suorittanut perusasteen jälkeisen tutkinnon, koko maassa 86 prosenttia (2014).

Korkea-asteen tutkinnoissa Helsinki pitää edelleen kymmenen prosenttiyksikön etumatkaa muuhun maahan. Korkea-asteen tutkintojen osuus kasvaa Helsingissä yhtä nopeasti kuin koko maassakin eli Helsingin etumatka on pysynyt samana. Sen sijaan keskiasteen tutkintojen osuus on hieman laskenut viime vuosien aikana Helsingissä, kun muualla maassa on ollut kasvua.

Eniten perusasteen jälkeisiä tutkintoja on 50–54-vuotiailla helsinkiläisillä (kuvio 3.11). Korkea-asteen tutkintoja on eniten vähän nuoremmilla, 30–44-vuotiailla. Tutkinnon suorittaneiden osuus on varsin tasaisesti päälle 80 prosenttia kaikilla 25–59-vuotiailla. Koulutustaso onkin kasvanut viime vuosina eniten 50 vuotta täyttäneillä, kun korkeammin koulutetut ikäluokat ovat ikääntyvät. Vanhemmilla ikäluokilla ovat kasvaneet sekä keski- että korkea-asteen tutkintojen osuus, mutta nuoremmilla keskiasteen tutkintojen osuus on laskenut.

Helsinkiläiset naiset ovat miehiä koulutetumpia, 25–64-vuotiaista naisista 84 prosentilla oli tutkinto, miehistä 77 prosentilla (kuvio 3.12). Korkea-asteen tutkinto oli 55 prosentilla naisista ja 42 prosentilla miehistä. Erityisen suuri sukupuolten välinen koulutusero on 30–49-vuotiailla. Miesten koulutustaso ei ole kasvanut samaa tahtia naisten kanssa. Vuosina 2010–2015 tutkinnon suorittaneiden osuus on kasvanut naisilla 2,1 prosenttiyksikköä, mutta miehillä vain 0,8 prosenttiyksikköä. Myös koko maassa naisten koulutustaso kasvaa miehiä nopeammin, mutta vain hieman, ja miesten koulutustaso on vastaavalla ajalla kasvanut 2,7 prosenttiyksikköä koko maassa saavuttaen 80 prosentin tason vuonna 2015.

Helsingin koulutusrakenne on siis painottunut toisaalta suureen korkeakoulutettujen osuuteen ja toisaalta suureen ilman mitään perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien osuuteen. Keskiasteen ammatillisen tutkinnon suorittaneita on vähän useilla aloilla. Heikkoutena niin Helsingissä kuin koko maassakin on työmarkkinoiden kyky tunnustaa ulkomailla suoritetut tutkinnot ja koulutusjärjestelmän kyky ottaa mukaan ulkomailta muuttaneet, etenkin ne, jotka muuttavat peruskoulun loppuvaiheessa tai oppivelvollisuusiän juuri loppuessa.

Koulutuksesta valmistuneet työllistyneet hyvin

Helsingissä ammatillisen toisen asteen tutkinnon ja Helsingin seudulla ammattikorkeakoulututkinnon 2010-luvulla suorittaneet ovat työllistyneet koko maan tasoa paremmin. Ero on huomattava ammatillisen perustutkinnon suorittaneilla; vuonna 2014 Helsingissä edellisvuonna valmistuneista oli työllisenä 73 prosenttia, koko maassa valmistuneista vain 55 prosenttia. Helsingissä valmistuneet ovat työllistyneet kaikilla koulutusaloilla koko maata paremmin.

Pääkaupunkiseudun yliopistoissa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet ovat työllistyneet samassa suhteessa kuin koko maassa valmistuneet. Tohtoreiden työllisyys on koko maan keskitasoa heikompaa. Tohtorin tutkinnon suorittaneista useampi kuin joka kymmenes oli muuttanut pois maasta, ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista vajaa 5 prosenttia.

Vuonna 2008 alkanut taantuma vaikutti aluksi etenkin ammatillisen toiselta asteelta valmistuneiden työllisyyteen, mutta ulottui myöhemmin myös korkea-asteen tutkinnon suorittaneisiin. Taantuma on vaikuttanut etenkin luonnontieteen aloilta valmistuneisiin, heidän työllisyytensä on laskenut eniten kaikilla koulutusasteilla. Vähiten taantumalla on ollut vaikutusta sosiaali- ja terveysaloilta valmistuneisiin.

Helsingin seudulla tutkintonsa suorittaneista neljä viidestä jää alueelle. Helsingin seutu saa muuttovoittoa kaikilta koulutusasteilta valmistuneista muualta maasta, merkittävimmin ylemmän korkeakouluasteen suorittaneista.

Nuorten siirtyminen toiselle asteelle on parantunut  

Helsinkiläisten nuorten siirtyminen peruskoulusta toisen asteen opintoihin on parantunut huomattavasti viime vuosina. Yhteishakujärjestelmää muutettiin vuonna 2014 siten, että suoraan peruskoulusta hakevia alettiin suosia valinnoissa. Samalla pääkaupunkiseudulle tuli enemmän koulutuksen aloituspaikkoja etenkin ammatilliseen koulutukseen. Oman koulutussuunnan suunnittelua helpottamaan tuli valmistavaa koulutusta myös lukioon ammatillisen lisäksi.

Vuonna 2010 peruskoulun 9. luokan päättäneistä 15,6 prosenttia ei jatkanut samana vuonna tutkintotavoitteiseen koulutukseen. Vuonna 2014 osuus oli laskenut 9 prosenttiin ja vuoden 2016 kevään yhteishaussa enää 5 prosenttia 9. luokan päättäneistä jäi ilman opiskelupaikkaa – heitä ei valittu tai he eivät ottaneet vastaan tarjottua opiskelupaikkaa. Osuus oli jo pienempi kuin koko maassa keskimäärin.

Etenkin vieraskielisten nuorten nivelvaiheen tilanne on parantunut viime vuosina. Vuonna 2010 37 prosenttia ei saanut opiskelupaikkaa peruskoulun jälkeen, vuonna 2014 osuus oli laskenut 17 prosenttiin ja vuoden 2016 yhteishaussa 10 prosenttiin. Osuus on edelleen siis korkea, mutta kehitys on ollut erittäin hyvää. Vieraskielisten opiskelijamäärät ovatkin kasvaneet Helsingissä viime vuosina nopeasti toisella asteella, etenkin ammatillisessa koulutuksessa, jossa vuoden 2015 syksyllä oli yli 6 000 vieraskielistä opiskelijaa eli 16 prosenttia koko opiskelijamäärästä. Lukiokoulutuksessa vieraskielisten määrä oli 2 100 eli 13 prosenttia kaikista opiskelijoista.

Kouluttaiset erot jatkokoulutukseen siirtymisessä ovat tasaantuneet vuosina 2010–2014 heikommin jatkokoulutukseen siirtyneiden koulujen parantaessa koulutukseen siirtyneiden osuutta (kuvio 3.15). Vuonna 2010 heikoimman tuloksen saaneesta peruskoulusta vain 65 prosenttia siirtyi jatkokoulutukseen samana vuonna. Vuonna 2014 heikomman koulun tulos oli noussut 82 prosenttiin (erikoiskoulut ja aikuislukiot eivät ole mukana tarkastelussa).

Samoin alueittain tarkasteltuna 16–18-vuotiaiden koulutukseen osallistumisen erot ovat pienentyneet vuodesta 2011 lähtien. Muutos on tapahtunut heikommin menestyneiden alueiden parantaessa tilannettaan. Vuonna 2011 kaikista helsinkiläisistä 16–18-vuotiaista oli tutkintoon johtavassa koulutuksessa 84 prosenttia ja heikoimmalla peruspiirillä 66 prosenttia. Vuoteen 2015 mennessä kokonaisosuus on noussut 88 prosenttiin ja heikoimman peruspiirin osuus jopa 82 prosenttiin (kuvio 3.13).

Positiivista kehitystä on ollut myös koulutuksen keskeyttämisessä, joka on jatkanut vähentymistään koko 2000-luvun ajan etenkin ammatillisessa koulutuksessa, jossa keskeyttäminen oli varsin yleistä vielä muutama vuosi sitten. Lukiokoulutuksen keskeyttäminen on vähentynyt koko maan tasolle, mutta ammatillisen koulutuksen keskeyttäminen on Helsingissä edelleen yleisempää kuin koko maassa. Vieraskieliset opiskelijat keskeyttävät kotimaankielisiä useammin lukiokoulutusta, mutta vähemmän ammatillista koulutusta.

Paina alla olevaa karttaa suurentaaksesi sitä. Lähde: Tilastokeskus.

Kuvio 3.13. Toisen asteen koulutuksessa olevien osuus 16–18-vuotiaista vuonna 2015

Koulujen oppimistulosten erot ja PD-määräraha

Koulutuksen alueellisia eroja voidaan tarkastella myös koulujen välisten oppimistuloissa havaittavien erojen näkökulmasta. Kansallisella tasolla heikoimpien ja parhaimpien koulujen väliset erot ovat selvästi kasvaneet viime vuosina (PISA 2015). Helsingissä koulujen eriarvoistumiskehitystä on pyritty hillitsemään muun muassa ohjaamalla lisäresursseja sellaisille kouluille, joiden oppilaspohja ja oppimisympäristö ovat haastavia. Näiden lisäresurssien, eli positiivisen diskriminaation (PD) määrärahojen kohdentuminen pohjautuu Helsingin kouluille kehitettyyn tilastolliseen laskentamalliin vuodelta 2009. Laskentamalli on ainutlaatuinen Suomessa ja sen tavoitteena on tunnistaa ne koulut, jotka tarvitsevat koulujen oppilaspohjan sosiaalista taustaa kuvaavien tekijöiden perusteella lisäresursseja.

PD-määrärahojen jakoperusteena oleva PD-indeksi päivitettiin Helsingin kaupungin tietokeskuksen ja opetusviraston yhteistyönä vuonna 2016. Päivityksessä huomioitiin uusimmat aineistot, jotka kuvaavat koulujen oppimisympäristön ja oppilaspohjan haasteita opetukselle. Itse mallia ei lähdetty tässä yhteydessä muuttamaan. PD-indeksin päivittämisen yhteydessä huomattiin, että alueellisten sosioekonomisten muutosten takia koulujen järjestys tuen saajina on muuttunut. PD-indeksi tuleekin tarkistaa säännöllisin väliajoin, jotta PD-määrärahat kohdentuvat tehokkaasti niitä tarvitseville kouluille. PD-indeksin laskentamallia ja PD-määrärahan vaikuttavuuden mittaamista on lähdetty kehittämään edelleen tietokeskuksen ja opetusviraston toimesta syksyllä 2016 ja tämä työ jatkuu vuonna 2017.

Lähteet:

Tilastokeskus, Koulutustilastot

Ranto (2016), Väestön koulutusrakenne Helsingissä, Tilastoja 2016:22, Helsingin kaupungin tietokeskus

Ranto (2016), Koulutuksesta valmistuneiden sijoittuminen työhön, Tilastoja 2016: 7, Helsingin kaupungin tietokeskus