Mats Stjernberg

• Helsinki koostuu hyvin erilaisista asuinalueista. Alueet eroavat toisistaan muun muassa väestörakenteeltaan ja asuntokannaltaan.

• Helsingin kantakaupunki eroaa esikaupunkivyöhykkeestä rakennetun ympäristön ohella erilaisten sosioekonomisten ominaisuuksien osalta. Myös esikaupunkivyöhykkeen asuinalueiden välillä on suuria eroja.

• Työttömyysaste on nousut melkein kaikkialla Helsingissä 2000-luvulla ja erityisesti vuosien 2011–2014 välillä. Kaikkein eniten työttömyys on lisääntynyt tietyillä kerrostalovaltaisilla esikaupunkialueilla, jotka jo ennestään ovat olleet korkean työttömyysasteen alueita.

 

Helsingin asuinalueet eroavat toisistaan, rakenteelliset muutokset hitaita 

Helsingin asuinalueet eroavat toisistaan niin asukasrakenteeltaan, asuntokannaltaan kuin sijainniltaankin. Alueiden väliset sosioekonomiset erot näkyvät muun muassa väestön työllisyydessä, tulo- ja koulutustasossa sekä terveydessä ja hyvinvoinnissa, kun taas demografisia eroja voidaan havaita muun muassa väestön ikärakenteessa, kotitalouksien kokojakaumissa sekä maahanmuuttajien osuuksissa. Alueiden väliset sosioekonomiset ja demografiset erot ovat yhteydessä asuntokannan alueellisiin eroihin. Koska asuntokannassa tapahtuvat muutokset ovat tyypillisesti hitaita, myös väestörakenteen muutokset ovat yleensä melko vähäisiä lyhyellä aikavälillä. Helsingissä on nähtävissä, että alueellinen eriytyminen on aiempaa monikerroksisempaa, ja esimerkiksi korkea työttömyys sekä matala tulotaso ja koulutustaso paikantuvat Helsingissä usein samoille alueille. Monessa tapauksessa näillä alueilla on lisäksi verrattain korkea vieraskielisen väestön osuus. Tällaiset alueet ovat tyypillisesti kerrostalovaltaisia esikaupunkialueita, joissa lisäksi vuokra-asuntojen osuus on korkea.

Esikaupunkialueet eroavat kantakaupungista

Helsingin kantakaupungin ulkopuolisella esikaupunkialueella asuu noin kaksi kolmasosaa kaupungin väestöstä. Esikaupunkialue eroaa kantakaupungista ensinnäkin asuntokannaltaan. Siinä missä kantakaupunki on kerrostalovaltainen ja sen asuntokannasta yli puolet on rakennettu ennen vuotta 1950, esikaupunkialueet koostuvat asuntokannaltaan varsin erityyppisistä alueista, jotka on rakennettu eri vuosikymmeninä pääosin 1950-luvulta lähtien. Esikaupunkialueiden joukossa on sekä kerrostalo- että pien- ja rivitalovaltaisia alueita.

Kuvio 4.1. Työttömyysaste (25–64-vuotiaat) Helsingissä, Helsingin kantakaupungissa, kerrostalovaltaisilla esikaupunkialueilla sekä pientalovaltaisilla esikaupunki- alueilla vuosina 2000–2014

Esikaupunkialueella vieraskielisen väestön osuus on yleisesti korkeampi ja kotitalouksien koko keskimäärin suurempi kuin kantakaupungissa. Myös tulo- ja koulutustaso on keskimäärin matalampi ja työttömyysaste on korkeampi kuin kantakaupungissa. Esimerkiksi työttömyysaste ikäryhmässä 25–64 on selvästi korkeampi esikaupunkialueilla kuin kantakaupungissa ja hieman korkeampi kuin koko Helsingissä (kuvio 4.1).

Työttömyysaste noussut lähes kaikilla asuinalueilla, alueet eroavat toisistaan

Erityyppiset esikaupunkialueet eroavat kuitenkin merkittävästi toisistaan, ja työttömyys on ollut koko 2000-luvun korkeampi kerrostalovaltaisilla esikaupunkialueilla kuin kantakaupungissa tai Helsingissä keskimäärin, kun taas pientalo- ja rivitalovaltaisilla esikaupunkialueilla työttömyysaste on ollut selvästi matalampi. Korkean työttömyysasteen alueita ovat usein sellaisia, joissa ARA-vuokra-asuntojen osuus on verrattain korkea. Työttömyysasteen kehitys on 2000-luvulla ollut samansuuntainen Helsingin kantakaupungissa, esikaupungissa sekä erityyppisillä esikaupunkialueilla ja pitkälti seurannut taloussuhdanteita. Viimeaikainen kehitys osoittaa, että työttömyysaste on kasvanut Helsingin erityyppisillä alueilla erityisesti vuosien 2012–2014 aikana.

Työttömyysaste on noussut melkein kaikilla Helsingin alueilla vuosien 2000 ja 2014 välillä (kuvio 4.2). Korkeimman työttömyyden alueet ovat pääosin kerrostalovaltaisia esikaupunkialueita. Joukossa on etenkin 1960- ja 1990-luvuilla rakennettuja sekä muutama 1950- ja 1980-luvuilla rakennettu kerrostalovaltainen asuinalue. On kuitenkin huomattava, että kerrostalovoittoisten esikaupunkialueiden joukossa on myös matalan työttömyysasteen alueita. Työttömyysaste on alhainen etenkin tietyillä kantakaupungin lähellä sijaitsevilla 1960-luvun alueilla. Kerrostalovaltaisilla alueilla on kuitenkin yleisesti ottaen selvästi korkeampi työttömyysaste kuin pientalovaltaisilla alueilla sekä kantakaupunkiin kuuluvilla alueilla. Vuosien 2011 ja 2014 välillä työttömyysaste on noussut kaikkein eniten erityisesti radanvarsien ja metrolinjan tuntumassa sijaitsevilla kerrostalovaltaisilla alueilla (kuvio 4.3). Joukossa on erityisesti 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla rakennettuja sekä muutamia 1990-luvulla rakennettuja kerrostalovaltaisia alueita. Työttömyys on yleisesti kasvanut kaikkein eniten sellaisilla alueilla, jotka ennestään ovat leimallisesti olleet korkean työttömyysasteen alueita.

Kuvio 4.2. Työttömyysaste (25–64-vuotiaat) Helsingin erityyppisillä asuinalueilla vuosina 2000 ja 2014

Kartta suurenee sitä painamalla. Lähde: Helsingin seudun aluesarjat.

Kuvio 4.3. Työttömyysasteen (25–64-vuotiaat) muutos Helsingissä osa-alueittain vuosina 2011–2014