Anna Kajosaari ja Netta Mäki

• Asuntokanta kasvoi noin 1,4 prosenttia vuodessa, asuntokannan rakenne säilynyt ennallaan.

• Vuokra-asuminen on hieman omistusasumista yleisempää.

• Asumisväljyys (33,8 asuinneliötä/as.) on pysynyt vuoden 2007 tasolla.

• Osakeasuntojen hinnat ovat nousseet erityisesti Helsingin kantakaupungissa ja läntisessä Helsingissä.

• Asuntojen vuokrat ovat nousseet ansiotasoindeksiä nopeammin koko Helsingissä.

• Sekä asunnottomien kokonaismäärän että pitkäaikaisasunnottomien määrän arvioidaan laskeneen.

• Asunnottomien kokonaismäärän arvioiminen on kuitenkin vaikeutunut, sillä yhä useampi asunnoton ei hakeudu sosiaalitoimen palvelujen piiriin tai hae kaupungin vuokra-asuntoa.

 

Helsinki on Suomen kerrostalovaltaisin kaupunki, yleisin huoneistotyyppi on kaksio

Helsingissä oli vuoden 2015 lopussa noin 350 000 asuntoa. Asuntokanta on vuosina 2013–2015 kasvanut keskimäärin 1,4 prosenttia vuodessa. Kasvuun vaikuttavat uudistuotantona, laajennuksina ja käyttötarkoituksen muutoksina valmistuvien asuntojen kokonaismäärä sekä asuntojen poistuma esimerkiksi rakennusten purun tai asuinhuoneistojen yhdistämisen kautta. Asuntokannan koon vuoksi kasvu on ollut hieman hitaampaa kuin muissa pääkaupunkiseudun kunnissa, vaikka noin puolet pääkaupunkiseudulle viime vuosina valmistuneista asunnoista sijaitseekin Helsingissä.

Helsinki on Suomen kerrostalovaltaisin kaupunki, sillä 86 prosenttia Helsingin asunnoista on kerrostaloasuntoja. 8 prosenttia asunnoista sijaitsee erillisissä pientaloissa ja 6 prosenttia rivi- ja ketjutaloissa. Pientaloasuntojen osuus vaihtelee suuresti alueittain, ja on korkein Östersundomin ja Pohjoisen suurpiirin alueilla.

1960- ja 1970 luvuilla rakennettujen asuntojen osuus on Helsingissä korkea, yhteensä 29 prosenttia asuntokannasta. Myös ennen vuotta 1940 rakennettujen asuntojen osuus, 19 prosenttia asuntokannasta, on huomattavasti korkeampi kuin muissa Suomen suurimmissa kaupungeissa. Helsingin vanhin asuntokanta sijoittuu pääosin Eteläisen ja Keskisen suurpiirin alueille.

Helsingin yleisin huoneistotyyppi on kaksio, joita on 36 prosenttia kaikista asunnoista. Yksiötä on 23 prosenttia, kolmioita 22 prosenttia, neljän asuinhuoneen asuntoja 12 prosenttia ja tätä suurempia asuntoja 6 prosenttia kaupungin asuntokannasta. Pienten, yhden ja kahden asuinhuoneen asuntojen osuudet ovat suurimpia vuokra-asuntokannassa, sillä esimerkiksi yksiöistä noin kaksi kolmannesta on joko vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja tai ARA-vuokra-asuntoja. Omistusasuminen on puolestaan yleisin hallintaperuste kolmen tai useamman asuinhuoneen asunnoissa. Vuoden 2015 lopussa helsinkiläisen asunnon keskikoko oli 63,3 neliömetriä.

Vuokra-asuminen on hieman omistusasumista yleisempää

Vuokra-asuminen on Helsingissä hieman omistusasumista yleisempää, joskin eri hallintaperusteiden suhteet vaihtelevat tilastoalueittain erityisesti asuntokannan iästä, vallitsevasta talotyypistä sekä alueen maanomistuksesta riippuen. Vuoden 2015 lopussa 42 prosenttia Helsingin asunnoista oli hallintaperusteeltaan omistusasuntoja ja 46 prosenttia vuokra-asuntoja (kuvio 4.10). Vuokra-asuntokanta koostuu sekä vapaarahoitteisista vuokra-asunnoista, joiden osuus on noin 26 prosenttia kaupungin asunnoista, että ARA- ja korkotukivuokra-asunnoista, joita on 20 prosenttia kaikista asunnoista. 3 prosenttia Helsingin asunnoista on asumisoikeusasuntoja.

Asumisväljyys pysynyt vuonna 2007 saavutetulla tasolla

Helsinkiläisellä asuntokunnalla oli vuoden 2015 lopussa käytettävissään keskimäärin 33,8 asuinneliötä henkilöä kohden. Asumisväljyys on hieman tätä korkeampi muissa pääkaupunkiseudun kunnissa, Espoossa 35,1 ja Vantaalla 36,1 neliötä asukasta kohden. Toisin kuin Suomessa keskimäärin, asumisväljyys ei ole viime vuosina kasvanut Helsingissä vaan on vakiintunut vuonna 2007 saavutetulle tasolle (kuvio 4.11).

Vuoden 2015 lopussa Helsingissä oli noin 35 000 ahtaasti asuvaa asuntokuntaa, eli asuntokuntaa, joilla oli käytössään vähemmän kuin yksi asuinhuone henkilöä kohden. Ahtaimmin asuivat suurimmat, viiden tai useamman hengen asuntokunnat, sekä vieraskieliset asuntokunnat, joista useampi kuin joka neljäs asui vuoden 2014 lopussa ahtaasti. Ahtaasti asuvien asuntokuntien osuus on kasvanut hitaasti vuodesta 2006 lähtien ja noussut vuosina 2013–2015 10,4 prosentista 10,8 prosenttiin kaikista asuntokunnista.

Asuminen on kallistunut

Osakeasuntojen hintojen ja asuntojen vuokrien kehitys on ollut erilaista Helsingin eri alueilla. Asuntojen hinnat ovat viime vuosina nousseet erityisesti Helsingin kantakaupungissa ja läntisessä Helsingissä (kalleusalueet 1 ja 2). Näillä alueilla hinnat olivat vuoden 2016 ensimmäisellä puoliskolla jopa 20 prosenttia korkeammat kuin vuonna 2010. Muualla Helsingissä hinnat ovat nousseet hitaammin (ks. kuvio 4.12). Asuntojen vuokrat sen sijaan ovat nousseet kaikkialla Helsingissä ansiotasoindeksiä nopeammin, ja kaikkein nopeinta vuokrien nousu on ollut kaupungin itäisissä, kaakkoisissa, koillisissa ja pohjoisissa osissa (kalleusalueilla 3 ja 4), missä tosin vuokrataso on koko kaupungin keskiarvoa matalampi (kuvio 4.13).

Kuvio 4.14. Helsingin kalleusalueet

 

Kiristynyt asuntomarkkinatilanne kaventaa erityisesti yksinasuvien asumismahdollisuuksia

Tilastollisesti asunnottomiksi luokitellaan henkilöt joilla ei ole vakinaista asuinosoitetta, mutta asunnottomuuden kesto, tyyppi ja siihen johtavat polut vaihtelevat suuresti ryhmän sisällä. Asunnottomien todellista määrää on vaikea mitata, sillä monet lyhytaikaiset asunnottomuusjaksot jäävät tilastoimatta. Viime vuosina erityisesti yksin asuvien asumismahdollisuuksia kaventanut kiristynyt asuntomarkkinatilanne sekä Helsinkiin kohdistuva muuttoliike ovat osaltaan vaikuttaneet asunnottomuuden kehitykseen. Tässä kappaleessa esitetyt arviot asunnottomien määristä perustuvat kiinteistöviraston asunto-osaston laskelmiin.

Helsingissä oli vuoden 2016 lopulla noin 3 500 yksin elävää asunnotonta ja 56 asunnotonta perhettä. Valtaosa Helsingin yksinäisistä asunnottomista oli tilapäisesti asunnon puutteen vuoksi sukulaisten tai tuttavien luona asuvia henkilöitä. Muut asunnottomat ovat ulkona tai tilapäissuojissa oleskelevia, asuntoloissa tai majoitusliikkeissä asunnon puutteen vuoksi asuvia, sekä huoltokotityyppisissä asumispalveluyksiköissä, sairaaloissa tai muissa laitoksissa asuvia henkilöitä. Lyhyiden tai pidempien asunnottomuusjaksojen vuoksi sukulaisten tai tuttavien luona asuvien asunnottomien osuuden kasvu on osaltaan hankaloittanut asunnottomuuden kokonaistilanteen arvioimista.

Maahanmuuttajataustaisten asunnottomien osuus kasvanut

Maahanmuuttajataustaisten asunnottomien osuus on noussut nopeasti viime vuosina. Esimerkiksi vuonna 2016 yli kolmanneksen Helsingin asunnottomista arvioitiin olevan maahanmuuttajataustaisia. Kiinteistöviraston asunto-osaston mukaan maahanmuuttajataustaisten asunnottomien kokonaismäärän arviointi on kuitenkin haastavaa. Muista kunnista Helsinkiin sukulaisten ja tuttavien luokse väliaikaisesti muuttaneiden turvapaikanhakijoiden määrä on tuntematon, eivätkä myönteisen turvapaikkapäätöksen saaneet vielä näy kaupungin vuokra-asuntojen hakijoissa. Asunnon saanti voi myös olla lähtökohtaisesti haastavaa asuntomarkkinoilla maahanmuuttajataustaisiin kohdistuvien ennakkoluulojen ja syrjinnän johdosta.

Pitkäaikaisasunnottomien määrän arvioidaan laskeneen

Vajaa kolmannes Helsingin asunnottomista on pitkäaikaisasunnottomia. Helsingin pitkäaikaisasunnottomien määrän arvioidaan laskeneen vuosina 2008–2015 toimineiden pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmien (PAAVO I ja PAAVO II) toimintakausien aikana yhteensä noin 24 prosenttia. Vuosina 2013–2016 ja pitkäaikaisasunnottomien määrä on asunto-osaston arvion mukaan laskenut noin 300 hengellä ja kaikkien yksin elävien asunnottomien määrä noin 600 hengellä (Kuvio 4.15).

Asunnottomien osuus väestöstä on Helsingissä korkeampi kuin muissa pääkaupunkiseudun kunnissa tai Suomessa keskimäärin. ARA:n asuntomarkkinaselvitykseen kerättyjen arvioiden mukaan Helsingin asunnottomat muodostivat vuonna 2015 52 prosenttia kaikista Suomen asunnottomista ja 78 prosenttia pääkaupunkiseudun asunnottomista asukkaista.