Anna Idström

• Helsinkiläiset äänestävät muuta Suomea aktiivisemmin.

• Poliittisen osallistumisen eriytyminen huolettaa.

• Kaupunginosien välillä on merkittäviä eroja äänestysaktiivisuudessa.

• Nuorten kiinnostus puoluepoliittiseen toimintaan ei ole kovin aktiivista; vaikuttamaan pyritään esim. ostopäätösten, aktiivisen toiminnan sekä sosiaalisen median kautta.

 

Helsinkiläiset äänestävät muuta Suomea aktiivisemmin

Äänestämättömyyden yleistymistä pidetään nykyään suurimpana demokratiaan liittyvänä huolenaiheena.  Helsinkiläiset äänestävät kuitenkin muuta Suomea aktiivisemmin. Helsinkiläisistä äänioikeutetuista 75,1 prosenttia äänesti vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Tämä on vähäinen heikennys verrattuna vuoteen 2011, jolloin äänestämässä kävi 75,5 prosenttia. Koko maan äänestysaktiivisuus oli 70,1 prosenttia. Helsingissä äänestysprosentti on laskenut vuodesta 1983 vuoteen 2015 vain muutaman prosenttiyksikön, kun koko maassa kotimaan äänestysprosentti on laskenut vastaavana aikana lähes 11 prosenttiyksikköä. (Demokratiaindikaattorit 2015:66).

Äänestämisen eriarvoistuminen noussut huolenaiheeksi

Toiseksi huolenaiheeksi on noussut äänestämisen eriarvoistuminen, sillä kaikkien kansanosien äänestysaktiivisuus ei näytä laskevan yhtä voimakkaasti. Aktiiviset kansalaiset ovat usein kaupungin paremmiksi mielletyillä alueilla asuvia keski-ikäisiä, hyvin koulutettuja ihmisiä, jotka ovat syntyneet Suomessa. Nuorten, sosioekonomisesti heikommilla asuinalueilla asuvien, vähemmän koulutettujen sekä maahanmuuttajien näkemykset sen sijaan jäävät monesti puuttumaan päätöksenteon taustalta. Kuvio 6.1 osoittaa koulutuksen vaikutuksen äänestyskäyttäytymiseen kaikissa ikäluokissa. Poliittisen osallistumisen eriytyminen on pitkälti rinnakkainen kehityskulku yleisen eriarvoistumisen kanssa. (Wass & Borg 2016).

Helsingissä alueiden eriytyminen väestön sosioekonomisen taustan mukaan näyttäisi heijastuvan äänestysaktiivisuuden eroissa (Pikkala & al. 2013:152). Helsingissä peruspiirien korkein äänestysprosentti vuoden 2015 eduskuntavaaleissa oli Tuomarinkylän (86,6 %) ja Länsi-Pakilan (85,2 %) peruspiireissä. Alimmillaan äänestysaktiivisuus oli Jakomäen (60,6 %) ja Mellunkylän (65,8 %) peruspiireissä (ks. kuvio 6.2) (Askelo 2015). Vuoden 2012 kunnallisvaaleissa osallistumisero kaupungin aktiivisimman äänestysalueen Paloheinän (77 %) ja passiivisimman alueen Jakomäen (37 %) välillä oli 40 prosenttiyksikköä (Martikainen & al. 2013). Samaan aikaan sosioekonomiset indikaattorit osoittavat yhä voimakkaampaa huono-osaisuuden alueellista keskittymistä (Vilkama & al. 2014).

 
Kuvio 6.1. Niiden helsinkiläisten osuus, jotka ilmoittavat äänestäneensä viime kuntavaaleissa

Kuvio 6.2. Äänestysaktiivisuus (%) Helsingin peruspiireissä eduskuntavaaleissa 2015

Kartta suurenee sitä painamalla.

 

Helsingissä puolueiden kannatus poikkeaa muusta Suomesta

Eduskuntavaalien 2015 tuloksista päätellen helsinkiläisten poliittinen suuntautuminen poikkeaa muusta Suomesta: suurimpina puolueina ovat kokoomus ja vihreät (ks. kuvio 6.3). Korkeimmillaan kokoomuksen kannatus oli Tuomarinkylän peruspiirissä, missä puoluetta kannatti 45,1 prosenttia äänestäneistä. Suurella osalla kokoomuksen vahvoista kannatusalueista myös äänestysprosentti oli kaupungin keskitasoa korkeampi.

Vihreät oli suurin puolue kaikissa Keskisen suurpiirin peruspiireissä sekä Latokartanon ja Herttoniemen peruspiireissä. Korkeimmillaan vihreiden kannatus ylsi 28,6 prosenttiin Kallion ja Alppiharjun peruspiireissä. Äänestysprosentti vihreiden vahvoilla kannatusalueilla ylitti kaupungin keskitason Keskisen suurpiirin peruspiireissä Pasilaa lukuun ottamatta.

SDP oli Helsingissä kolmanneksi eniten ääniä saanut puolue. Neljänneksi eniten ääniä kerännyt perussuomalaiset oli suurin puolue Jakomäessä, missä puoluetta kannatti 27,3 % äänestäneistä. Keskustapuolue on Helsingissä vasta viidenneksi suurin puolue (Askelo 2015).

 
Kuvio 6.3. Puolueiden kannatus Helsingissä ja suomessa vuoden 2015 eduskuntavaaleissa

 

Ruuti-toiminnalla aktivoidaan nuoria

Helsingissä nuorten äänestysaktiivisuutta nostavat Ruuti-vaalit, joissa 13–17-vuotiailla on äänioikeus. Ruuti on helsinkiläisten nuorten vaikuttamisjärjestelmä. Ruudilla on kahdenkymmenen nuoren ydinryhmä, joka valitaan vuosittain. Ydinryhmä toimii linkkinä helsinkiläisten nuorten ja päättäjien välillä. He esimerkiksi vievät ruuti.netissä ja toimintaryhmissä kehiteltyjä ajatuksia eteenpäin yhdessä Helsingin kaupungin päättäjien kanssa. Ruuti-vaalien äänestysaktiivisuus on noussut vuodesta 2014 lähtien, ja vuonna 2016 se oli 12 prosenttia (ks. kuvio 6.4) (Högnabba & Ranto 2016). Ruutitoiminta on muuttunut Helsingissä aiempaa tutummaksi, ja yhä useampi nuori eri puolilta Helsinkiä asettuu ehdokkaaksi.

Vuoden 2012 kunnallisvaaleissa Helsingin vaalipiirin ehdokkaista 172 oli iältään 18–29-vuotiaita, mikä on hieman enemmän kuin Suomen vaalipiireissä yleensä. Nuoret kuitenkin äänestävät huomattavasti harvemmin kuin iäkkäämmät helsinkiläiset. Vuoden 2012 kunnallisvaaleissa 20–29-vuotiaista äänesti 59 prosenttia. Koulutustausta näyttäisi vaikuttavan äänestyskäyttäytymiseen: matalasti koulutetuista 20–29-vuotiaista äänesti 44 prosenttia, kun korkeasti koulutetuista äänesti 72 prosenttia.

Nuorten kiinnostus puoluepoliittiseen toimintaan ei ole kovin aktiivista. Tämä ei tarkoita, että nuoret olisivat passiivisia, vaan vaikuttaminen on siirtynyt toisenlaisille areenoille. Nuoret pyrkivät vaikuttamaan ekologisilla ostopäätöksillä, toimimalla porukalla jonkun asian puolesta tai vastaan sekä sosiaalisessa mediassa ja verkkoyhteisöissä (ks. kuvio 6.5).

 
Kuvio 6.4. Ruuti-vaaleissa äänestäneet

 

Lähteet:

Askelo, Sini 2015: Mitä Helsingin vaalitulokset kertovat aluenäkökulmasta? Kvartti 2/2015.

Demokratiaindikaattorit 2015. Selvityksiä ja ohjeita 56/2015. Oikeusministeriö.

Högnabba, Stina & Sanna Ranto 2016: http://www.nuortenhyvinvointikertomus.fi/indikaattorit/aktiivinen-kansalaisuus/ruuti-vaaleissa-aanestaneet

Martikainen, Tuomo, Hanna Wass & Marjukka Weide 2013: Äänestysaktiivisuus ja puolueiden kannatus vuoden 2012 kunnallisvaaleissa Helsingissä. Kvartti 1/2013.

Pikkala, Sami, Marianne Pekola-Sjöblom & Sirkka-Liisa Piipponen 2013: Kuntademokratian tila ja trendit. Demokratiaindikaattorit 2013. Selvityksiä ja ohjeita 52/2013. Oikeusministeriö.

Vilkama, Katja, Henrik Lönnqvist, Jenni Väliniemi-Laurson & Martti Tuominen 2014: Erilaistuva pääkaupunkiseutu, sosioekonomiset erot alueittain 2002–2012. Tutkimuksia 2014. Helsinki: Tietokeskus.

Wass, Hanna & Sami Borg 2016: Yhdenvertaisuus äänestyskopissa: äänestysaktiivisuus vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Kimmo Grönlund ja Hanna Wass (toim.): Poliittisen osallistumisen eriytyminen – Eduskuntavaalitutkimus 2015.  Selvityksiä ja ohjeita 28/2016. Oikeusministeriö.