Leena Hietaniemi, Minna Salorinne ja Anu Henriksson

• Taloudellinen tilanne Helsingissä on valtuustokauden aikana kohentunut yleisen taloudellisen tilanteen kääntyessä positiiviseksi. Kauppa ja teollisuus eivät kuitenkaan ole toipuneet samalla tavalla kuin esimerkiksi rakentaminen.

• Kotitalouksien kulutus on kasvanut, mutta samalla myös velkaantuminen.

• Työpaikkamäärä on valtuustokauden aikana pysynyt lähes ennallaan. Palvelualojen osuus on noussut 88 prosenttiin. Suurimpia toimialoja Helsingissä ovat kauppa, informaatio- ja viestintäala, hallinto- ja tukipalvelutoiminta sekä ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta.

• Työllisten määrä on säilynyt vakaana voimakkaan muuttovoiton ansiosta epävakaasta taloustilanteesta huolimatta.

• Työttömien määrä on kasvanut voimakkaasti, vuoden 2016 aikana kasvu hidastui

•  Ulkomaalaistaustaisten työttömyysaste on 2,5 kertainen kantaväestöön verrattuna

 

Taloudessa piristymisen merkkejä, kehitys kuitenkin kaksijakoista

Suomi on tällä hetkellä palaamassa kasvu-uralle kotimaisen kysynnän tukemana. Helsingin seutu toimii talouden veturina ja seudun tuotannon kasvuvauhti on ollut jo vuoden 2014 alun jälkeen vahvempaa kuin koko maassa. Tällä hetkellä talousluvut ovat vahvistuneet ja ennakoivat indikaattorit tukevat näkemystä kasvun jatkumisesta.

Yksityisen sektorin investoinnit alkoivat kasvaa vuoden 2015 lopussa ja vuonna 2016 tapahtui käänne reippaaseen kasvuun sekä rakentamisen että tuotannollisten investointien siivittämänä. Erityisesti asuin- ja maarakentaminen on alkanut kasvaa selvästi. Tuotanto kasvoi vuoden loppupuolella myös valtakunnallisesti. Helsingin seudulla tuotetaan lähes kolmannes koko maan bruttokansantuotteesta.

Talouskehitys on kuitenkin edelleen kaksijakoista. Vienti on vaikeuksissa ja kotimainen kysyntä kannattelee taloutta. Erityisesti kaupan alalla ja teollisuudessa trendit olivat laskevia (kuvio 1.18).

Kuvio 1.18. Liikevaihdon kehitys Helsingin seudulla eri toimialoilla

Kasvu on siis pelkästään kotimaisen kysynnän varassa ja nettovienti on jäämässä heikoksi. Yksityinen kulutus on kehittynyt ja erityisesti kestokulutushyödykkeiden kulutus on kasvanut voimakkaasti.  Tämä näkyy esimerkiksi autojen kysynnässä ja myynnissä. Päivittäistavarakaupassa myynti sen sijaan on hieman laskenut.

Kotitalouksien kulutus on kasvanut, samoin velkaantuminen

Kotitalouksien kulutus on lisääntynyt nopeammin kuin reaaliset käytettävissä olevat tulot. Kehitystä selittää kotitalouksien voimakkaat kannustimet kuluttaa, kun korkojen odotetaan pysyvän poikkeuksellisen matalalla. Kotitalouksien velkaantuminen suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin jatkaa siten kasvuaan.

Kotitalouksien vastuulla oleva yhtiölainakanta on lähes kolminkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Näiden lainojen vuosikasvu oli selvästi nopeampaa kuin kotitalouksien asuntolainakannan vuosikasvu. Yhtiölainoja nostetaan pääasiassa korjausrakentamisen ja uudisasuntojen rahoittamiseksi.

Opintolainakanta on kasvanut kahdessa vuodessa lähes 30 prosenttia. Kasvuun on osaltaan vaikuttanut vuonna 2014 voimaan tullut opintotukiuudistus. Lisäksi määräajassa valmistuvat korkeakouluopiskelijat voivat saada ns. opintolainahyvityksen.

Myös kulutusluottojen määrä on vuoden 2016 alun jälkeen alkanut jälleen kasvaa. Vuositasolla kulutusluottokannan kasvuvauhti on pysynyt lähellä viimeisen kahden vuoden keskimääräistä vauhtia. Kasvu on viime aikoina ollut nopeinta pidemmissä, yli viiden vuoden mittaisissa kulutusluotoissa.

Talouskasvu hidasta

Suomen talous jää edelleen jälkeen muun euroalueen kehityksestä eikä bruttokansantuotteen määrän odoteta saavuttavan finanssikriisiä edeltänyttä tasoa. Lisäksi talouden palveluvaltaistuminen hidastaa puolestaan tuottavuuden kasvua ja työikäisen väestön supistuminen heikentää myös pidemmän aikavälin näkymiä. Suomen Pankin ennusteen mukaan bruttokansantuote kasvaa 1,1 prosenttia vuonna 2016. Vuonna 2017 talous kasvanee edelleen 1,1 prosenttia.

Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen talouskasvu Suomessa on ollut poikkeuksellisen hidasta. Syviä taantumia on tyypillisesti seurannut pysyvä pudotus alemmalle kasvu-uralle. Harvinaislaatuista finanssikriisiä näyttää seuranneen tasomuutoksen lisäksi BKT:n kasvuvauhdin pysyvä hidastuminen. Kriisin seurauksena yritysten ulkoisen rahoituksen saatavuus heikkeni huomattavasti, joka vähensi yritysten investointeja.

Heikon kasvun taustalla vaikuttaisi olevan finanssikriisistä riippumattomiakin tekijöitä. Kehitys on jatkunut senkin jälkeen, vaikka suuren taantuman pohjasta on kulunut jo vuosia. Taantumaa seuranneen hitaan kasvun taustalla vaikuttaa viime vuosien heikko tuottavuuskehitys, joka on keskeinen selittävä tekijä BKT:n vaimealle kasvulle. Tuottavuuden kasvun hiipuminen on globaali ilmiö, eikä siihen ole löydetty yksiselitteistä syytä.

Helsinkiläisten tulokehitys heikkoa vuosina 2010–2015

Yleisen talouskehityksen tavoin myös tulotason kehitys on ollut heikkoa tämän vuosikymmenen alkuvuosina.  Etenkin käytettävissä olevat tulot laskivat Helsingissä vuosikymmenen vaihteeseen verrattuna ja tulotaso oli alhaisimmillaan vuonna 2012 (kuvio 1.20). Nousuun se lähti vasta vuonna 2015.

Helsingissä asuntokuntaa kohti bruttotulot olivat keskimäärin 59 400 euroa vuonna 2015. Koko maassa ne olivat 52 000 euroa. Käytettävissä olevia tuloja asuntokunnalla oli keskimäärin Helsingissä 43 200 euroa ja koko maassa lähes 39 000 euroa. 

Vuonna 2010 bruttotulot olivat olleet Helsingissä keskimäärin 57 200 euroa ja käytettävissä olevat tulot 42 700 euroa. Vuonna 2012 bruttotulot olivat 700 euroa ja käytettävissä olevat tulot 900 euroa alhaisemmat kuin vuosikymmenen alussa.

Vuonna 2015 bruttotulot olivat kasvaneet Helsingissä lähes 4 prosenttia, kun koko maassa lisäystä oli vajaa 2 prosenttia vuosikymmenen alkuun verrattuna. Käytettävissä olevat tulot olivat kasvaneet vain prosentin Helsingissä. Koko maassa ne olivat edelleen hieman vuoden 2010 tasoa alhaisemmat.

Tulonsiirrot kasvaneet palkkatuloja enemmän

Asuntokuntakohtaiset keskimääräiset palkkatulot ovat pysytelleet samalla tasolla tai jopa hieman laskeneet koko tämän vuosikymmenen alkupuoliskolla sekä Helsingissä että koko maassa. Vuonna 2015 keskimääräiset palkkatulot olivat 36 800 euroa ja koko maassa 30 800 euroa asuntokuntaa kohti.

Yrittäjätulot ovat laskeneet eniten. Tosin ne ovat määrällisesti olleet melko alhaiset asuntokuntakohtaisina keskiarvoina: Helsingissä 1 400 euroa ja koko maassa 2 200 euroa vuonna 2015.

Eniten ovat nousseet keskimääräiset saadut tulonsiirrot sekä Helsingissä että koko maassa. Vuoden 2010 tasoon verrattuna niiden määrä on kasvanut 13 prosenttia ja koko maassa 11 prosenttia. Keskimäärin saadut tulonsiirrot olivat asuntokuntaa kohti Helsingissä 14 300 ja koko maassa 15 100 euroa vuonna 2015.

Suurin osa eli 57 prosenttia asuntokuntien saamista tulonsiirroista liittyy vanhuuden turvaan (kuvio 1.22).  Euromääräisinä ne olivat keskimäärin 8 100 euroa vuonna 2015. Työttömyysturvan osuus oli 12 prosenttia ja se oli keskimäärin 1 700 euroa. Lapsiperheiden etuudet olivat kaikista Helsingissä saaduista tulonsiirroista 7 prosenttia ja asumisen tuet 6 prosenttia. Lapsiperheiden tuki oli keskimäärin 1 000 euroa ja asumisen tuki vajaa 900 euroa vuonna 2015.

Helsingissä työttömyysturvan osuus saaduissa tulonsiirroissa on kasvanut vuoteen 2010 verrattuna 2,6 prosenttiyksikköä. Myös vanhuuden turvan osuus on kasvanut miltei 2 prosenttiyksikköä.

Helsingin elinkeinorakenne palvelualavaltainen

Helsingissä oli vuonna 2015 411 300 työpaikkaa, mikä on 1,5 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2013. Kaikista maan työpaikoista 17 prosenttia sijaitsi Helsingissä.

Helsingin elinkeinorakennetta dominoivat palvelualat, joiden kokonaisosuus työpaikoista nousi huomattavan korkeaksi eli 88 prosenttiin. Eniten työpaikkoja Helsingissä tarjoavat palvelujen tuotanto terveys- ja sosiaalipalvelujen sekä liike-elämän palvelujen aloilla. Terveys- ja sosiaalipalveluissa yksityisen sektorin merkitys on kasvanut tasaisesti.

Kaikista Helsingin työpaikoista kaupan ja muiden markkinapalvelujen osuus työpaikoista oli 61 prosenttia. Osuus oli kuitenkin vähentynyt vuodesta 2013 kuusi prosenttiyksikköä. Julkisten palvelujen (julkinen hallinto, koulutus sekä sosiaali- ja terveyspalvelut) osuus on puolestaan noussut vuosina 2013-2015 27 prosenttiin, kun teollisuuden, energia- ja vesihuollon ja rakennustoiminnan yhteinen osuus on vähentynyt 11 prosenttiin.

Myös informaatio- ja viestintäalalla on suuri määrä työpaikkoja, erityisesti ohjelmistopalveluissa, ja Helsingin osuus alan koko maan työpaikoista oli yli 40 prosenttia. Muita valtakunnallisesti merkittäviä toimialoja olivat rahoitus- ja vakuutustoiminta, ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta sekä kiinteistöala. Lisääntyvä rakentaminen on lisännyt suunnittelun ja konsultoinnin töitä Helsingissä etenkin vuodesta 2015 lähtien. Myös kasvava asuntorakentaminen lisää alan töitä. Rakennusalalla vastaavaa kasvua ei varsinaisesti näy, mikä viittaa siihen, että yritykset tulevat kaupungin ulkopuolelta.

Työllisten määrä säilynyt vakaana

Helsingin työllisyysaste oli vuonna 2015 Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan 72,4 prosenttia. Koko maan tasolla työllisyysaste oli 68,1 prosenttia. Työllisyyskehitys on polkenut viime vuodet lähes paikoillaan (kuvio 1.23).

Työpaikkojen määrä väheni Helsingissä vuodesta 2008 vuoteen 2014 kaksi prosenttia, mutta Helsingissä asuvien työllisten määrä silti säilyi ennallaan (TK, työssäkäyntitilasto). Voimakas muuttovoitto selittää osaltaan helsinkiläisten työllisten määrän säilymistä vakaana kaupungin työpaikkojen vähenemisesti huolimatta. Samalla ajanjaksolla muualla asuvien pendelöinti töihin Helsinkiin väheni viidellä prosentilla ja Helsingissä asuvien pendelöinti muihin kuntiin kasvoi hivenen. Helsinkiläisten työssäkäynti omassa kotikunnassaan säilyi ennallaan, joten helsinkiläisten osuus Helsingin työpaikoissa kasvoi hieman.

Työttömyys kasvanut voimakkaasti

Työttömien määrä on kasvanut vuodesta 2012 vuoteen 2016 (marraskuu) lähes 60 prosenttia ja vuoden 2016 lopussa Helsingissä on 40 000 työtöntä työnhakijaa työ- ja elinkeinoministeriön tietojen mukaan. Työttömien määrän kasvu muistutti rajuimmillaan jo 1990-luvun lamavuosista, mutta väestökasvusta johtuen työttömyysaste ei ole kohonnut 1990-luvun tasolle (kuvio 1.24). Pitkäaikaistyöttömien määrä on kuitenkin jo ylittänyt 1990-luvun laman luvut.

Syitä työttömyyden kasvuun ovat mm. pitkittynyt talouden taantuma, Suomen vientialojen supistuminen, it-alan suuret muutokset ja viime vuosina kaupan alan laajat irtisanomiset. Kyseessä on sekä vuosia kestänyt suhdannetilanteen epävakaus että rakenteelliset muutokset työmarkkinoilla, jotka näkyvät esimerkiksi digitalisaation myötä hallinto- ja toimistotyön työpaikkojen vähentymisenä.

Helsingin korkeaan työttömyysasteeseen vaikuttaa myös ulkomaalaistaustaisen väestön määrän kasvu. Eri kansalaisuusryhmillä on suuria eroja työllistymisen suhteen, mutta keskimäärin ulkomaalaistaustaisten työttömyysaste on 2,5 kertaa korkeampi kuin kantaväestön.

Vuoden 2016 aikana työttömyyden kasvu on hidastunut tasaisesti ja oletettavasti työttömien määrä kääntyy Helsingissä laskuun vuoden 2017 alkupuolella. Vuoden 2016 marraskuussa työttömien määrä oli enää prosentin korkeampi kuin vuotta aiemmin. Helsingin työttömyysaste oli 11,9 prosenttia.

Pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut Helsingissä kolminkertaiseksi vuodesta 2012 ja kasvaa edelleen. Vuoden 2016 lopussa pitkäaikaistyöttömiä oli 18 000, mikä on 45 prosenttia kaikista työttömistä. Neljä vuotta aiemmin pitkäaikaistyöttömiä oli vajaa neljännes kaikista työttömistä.

Epätyypillisten työsuhteiden osuus kaikista työsuhteista oli vuonna 2015 Helsingissä 28 prosenttia, osuus on säilynyt samana kuin vuodesta 2012. Epätyypillisiin työsuhteisiin on laskettu määräaikaiset ja/tai osa-aikaiset työsuhteet. 16 prosenttia kaikista työsuhteista oli osa-aikaisia. Nuorilla epätyypilliset työsuhteet ovat huomattavan yleisiä, ja työllisyys- ja työttömyysjaksot seuraavat toisiaan.

Työttömyyden väestöryhmittäisiä eroja tarkastellaan tarkemmin luvussa Työttömyyden ja toimeentulon erot ja alueellisia eroja luvussa Esikaupunkialueiden kehitys.